Miltä kuulostaisi jättää seuraavalla ulkomaanreissulla hotelli väliin ja yöpyä jonkun paikallisen kotona?
Hyvältä, ainakin parin miljoonan ihmisten mielestä.
Internetin syövereistä löytyy useita vieraanvaraisuusyhteisöjä, jotka liittävät yösijan tarjoajat ja tarvitsijat yhteen.
Suurin niistä on vuonna 2004 perustettu CouchSurfing.org.
”Sohvasurffaajien” sivusto ylpeilee yli kahdella miljoonalla jäsenellä, joista noin 14 000 on suomalaisia.
Vieraanvaraisuusyhteisöjen käyttäjät tarjoavat oman kotisohvansa tai -patjansa kotipaikkakunnallaan käyvien matkalaisten käyttöön.
Majapaikkaa tarvitseva ottaa yhteisön kautta yhteyttä ”isäntään”, jonka kanssa sovitaan tarkemmasta ajankohdasta.
Yleensä yhteisöihin liittyminen ei kuitenkaan vaadi majoittamishalukkuutta. Esimerkiksi CouchSurfingin käyttäjäprofiilissa voi ilmoittaa, ettei halua ottaa vieraita vastaan.
Palvelun kautta voi sopia paitsi yön yli majoittumisesta, myös vaikkapa kahvilla käymisestä.
Sohvasurffailu säästää tietysti majoituskuluissa, mutta useimmat käyttäjät vaikuttavat olevan liikkeellä muistakin syistä.
– Suvaitsevaisuus, kulttuurinen yhteisymmärrys, uuden oppiminen ja opettaminen muille, 28-vuotias kuusamolainen Teemu Syrjälä luettelee.
Hänellä ja Susanna-vaimolla on ollut vuoden ajan tunnus CouchSurfing-sivustolla. Mies kuuli sivustosta kavereiltaan ja ihastui ajatukseen.
– Vaikka yösijan tarjoaminen ei onnistuisikaan, matkailija voi saada paikallisilta sellaisia vinkkejä, joita ei matkaoppaista löydy, hän selittää.
Syrjälöiden muistin mukaan yhteydenottoja on tullut viitisen kappaletta. Niistä yksi johti puhetta pidemmälle: puolalainen Filip Wolski yöpyi keväällä pariskunnan luona.
– Aluksi jännitti vähän, mutta Filipin saavuttua tuntui siltä kuin olisimme tunteneet ennenkin, Susanna Syrjälä sanoo.
– Se oli erittäin leppoisaa. Käytiin mökillä saunomassa, istuttiin iltaa ja puhuttiin lähinnä matkustelusta, kertoo Teemu Syrjälä.
Toisten sohvilla Syrjälät eivät ole vielä majoittuneet.
Se on kuitenkin pariskunnan suunnitelmissa, kenties jo seuraavalla matkalla.
Sohvasurffailun ajatus ei tietenkään ole uusi.
Koillismaalla voitaisiin melkeinpä puhua juurille palaamisesta. Ennen kännyköiden keksimistä vieraanvaraisuus oli välttämättömyys pitkien matkojen selkosilla.
Tätä perinnettä jatkavat myös viisikymppiset kuusamolaiset Jukka ja Raija Säkkinen perheineen.
– Siitä on varmaan toista kymmentä vuotta, kun majoitimme ensimmäisen liftarimme. Korjasimme nuoren ranskalaisen miehen vesisateesta, Jukka muistelee.
Hänen jälkeensä perheen luona on käynyt nelisen–viitisenkymmentä ulkomaalaista yövierasta. Suurin osa heistä on ollut eurooppalaisia, mutta kaukaisimmat vieraat ovat tulleet Kiinasta asti.
Joidenkin kanssa tapaamisesta on sovittu etukäteen Internetissä, Hospitality Club –nimisessä vieraanvaraisuusyhteisössä.
Toiset ovat löytyneet tien poskesta tai keskustasta harhailemasta. Kerran perhe otti vieraita jopa jouluksi.
– Me keräämme liftareita. Se on harrastuksemme, Säkkinen naureskelee.
Monien kävijöiden kanssa Säkkiset ovat pitäneet yhteyttä jälkeenpäinkin tai käyneet jopa vastavierailulla.
Vieraat eivät yleensä halua tutustua nähtävyyksiin, vaan paikalliseen arkeen.
– Otamme vieraat huomioon, mutta elämme omaa elämäämme. Esimerkiksi viisi vuotta sitten otimme tšekkiläiset liftarit mukaan mustikanperkuuseen. Istuimme tässä pöydän ääressä, puhdistimme mustikoita ja juttelimme, Raija Säkkinen kertoo.
Viimeisimmät matkailijat vierailivat perheessä pari viikkoa sitten.
– Löysimme slovakialaisen musikanttipariskunnan liftaamasta vitostieltä. Kävimme marjassa, eikä miestä meinannut saada ollenkaan metsästä pois, Säkkiset sanovat.
Yksi parhaiten Säkkisten mieleen jääneistä vieraista on kiinalainen Ni Heya.
Hän löysi Säkkiset Hospitality Clubin kautta ja tuli vierailulle helmikuussa 2008.
– Heya oli niin eläväinen ja huomioi lapset hyvin. Hän oli täällä vain pari yötä, mutta ehti esimerkiksi kokeilla hiihtämistä sekä käydä porotarhalla, Säkkiset sanovat.
Työkseen lastentarhanopettajia kouluttava nainen vieraili myös Nissinvaaran koululla. Siellä hän jututti esikoululaisia ja ekaluokkalaisia englanniksi.
Sata vuotta sitten vieraanvaraisuus saattoi olla selviö. Nykyään maailma on kuitenkin turvattomampi, tai ainakin pelokkaampi.
Eikö vieraiden ihmisten kutsuminen kotiin arveluta yhtään?
Säkkiset pudistelevat päätään.
– Meillä ei ole koskaan ollut mitään ongelmia. Muuankin liftari näytti aivan merirosvolta, mutta osoittautui mukavaksi tyypiksi, Jukka Säkkinen hymyilee.
Syrjälätkään eivät pidä turvallisuutta ongelmana, jos pitää terveen järjen matkassa mukana.
– Etukäteen kirjoittelemalla voi hieman tunnustella, millainen ihminen on kyseessä. Ketään ei ole pakko majoittaa, he selittävät.
Netin vieraanvaraisuusyhteisöissä sohvan tarjoaja määrää pelin säännöt. Esimerkiksi Syrjälät ovat päättäneet, että vieraat saavat oleskella talossa vain silloin, kun asukkaat ovat itse paikalla.
– Ja meitähän on kaksi. Itse en haluaisi majoittua kenenkään luona yksin, Susanna Syrjälä miettii.
Ulkomaalaisten vieraiden majoittaminen on Säkkisten mielestä mainio kielikoulu, jossa päälle päätteeksi tutustuu monenlaisiin ihmisiin.
– Tätä kautta lapsetkin ovat ehkä oppineet suvaitsemaan erilaisuutta, Raija Säkkinen kertoo.
Jukka Säkkinen lisää vielä, että ulkomaalainen matkailija tuo aina mukanaan jotain omasta maastaan.
– Toisten majoittaminen on hyvä korvike sille, että matkustaisi itse, hän sanoo.