Pääkirjoitus
Taivalkosken Kostolla asuva kalastaja Veikko Naumanen toimittaa perunat moneen kattilaan Koillismaalla (KS 9.9.). Naumanen viljelee perunaa omien sanojensa mukaan talkoopohjalta, sillä tuotantomäärä on pieni verrattuna ammattimaisiin viljelyksiin. Muutamien tuhansien kilojen tuotantomäärillä perunanviljelystä ei ole pääelannoksi, mutta Naumanen tekee työllään monta ihmistä tyytyväiseksi.
Luomuperunat menevät kuin kuumille kiville. Naumanen kasvattaa perunansa perinteiseen tapaan karjanlannalla.
Lähiruualle on kysyntää, ja se herättää sympatiaa. Yhä useampi haluaa tietää, mistä ruoka on lautaselle päätynyt.
Tuottajan kannalta pelkkä sympatia ei riitä. Jos kyse on pääasiallisesta elannosta, pitää työstä saada säällinen palkka. Paljonko enemmän kuluttaja on valmis maksamaan perunakilosta, jos hän saa sen paikalliselta pientuottajalta?
Pientuottaja voi lähteä kasvattamaan tuotantomääräänsä, mutta se vaatii alkupääomaa ja panostuksia koneisiin. Kun summat suurenevat, työmäärä ja riskit kasvavat. Moni haluaa pitää viljelyksensä harrastuksenaan Veikko Naumasen tapaan.
Kuusamon kalatalo osoittaa, että lähiruokatuotannossa hyppy ammattimaisuuteen on mahdollinen, mutta vaatii verkostomaista toimintatapaa ja alkupääomia. Tällä hetkellä kalatalo pyörii täydellä kapasiteetilla.
Rukakeskuksen toimitusjohtaja Miia Porkkala sanoi yrittäjäillan paneelissa uskovansa lähiruuan ja matkailun mahdollisuuksiin. Hänen mukaansa kasvupotentiaali on suuri, minkä osoittaa Pohjois-Ruotsin esimerkki.
Matkailun ja lähiruuan kihlaus on seudulla jo iduillaan, sillä tekijöitä on jo nyt. Esimerkkinä keittiömestari Jarmo Pitkänen, jonka tilausravintola perustuu matkailuun ja paikallisiin raaka-aineisiin.
Muitakin toimijoita löytyy. Porkkala sanoi, että kasvupyrähdyksen saamiseksi yrittäjien pitää istua samaan pöytään. Vinkistä kannattaa ottaa koppi, kun matkailussa eletään hiljaisempia aikoja.