Vihreiden kansanedustajaehdokas Kuusamosta on Mika Flöjtin kuusamolainen ympäristöaktiivi, joka vastustaa kaivoksia henkeen ja vereen. Tapasimme hänet mielipaikassaan Kitkajoen Käylänkoskella.
– Olen samoilla linjoilla keskustan kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttilan kanssa. Asiantuntijoita on johtavienkin poliitikkojen kuunneltava ennen päätöksentekoa ja myös ymmärrettävä perustuslakia.
Jos ja kun esitetty sote-paketti kaatuu eduskunnassa tai sitä ei ehditä tällä kaudella käsitellä, tulisi uuden hallituksen luopua markkinamallin laajasta valinnanvapaudesta. Jatkokierroksella pitäisi selvittää, voisimmeko hoitaa Koillismaan seutukunnan sotepalvelut Koillismaan kuntayhtymän pohjalta niin sanottuna vapaakunta-alueena, jolloin vähentäisimme päätöksenteon ja työpaikkojen keskittämistä maakuntien keskuksiin.
– Yhteiskunnan muilta osasektoreilta siirretään varoja vanhustenhoitoon ja perusturvaan. Yhteiskuntamme arvojen mittari on, miten se kohtelee vanhuksia ja vähävaraisia. Suuret ikäluokat ovat rakentaneet sodan jälkeen niukkuudella sen hyvinvoinnin, mikä meillä nyt on. Siksi heille tulee turvata arvokas vanhuus riittävillä resursseilla ja oikeilla hoitajamitoituksilla.
– Yritin vuodet 2000-2009 välittää arktisen ilmastonmuutoksen viestiä YK:n ilmastoneuvotteluissa, jotta olisimme saaneet päästöt alas vuoteen 2015 mennessä. Ei onnistuttu.
Olen jättänyt niin ikään etelän lomat väliin ja lomailen kotimaassa. Kun menen Helsinkiin, matkustan junalla ja käytän muutoinkin julkisia. Suosin lähiruokaa, kasviksia, kotimaista, läheltä pyydettyä kalaa ja kierrätän.
– Pitää luopua ehdottomasti Kitkajoen Juomasuon kaivoshankkeesta Käylän ja Säkkilän kylien väliin. Juomasuon saastuttava louhos on peitettävä, aidattava ja maisemoitava. Koskilakia on uudistettava niin, ettei vastaavat epävarmuutta luovat prosessit enää toistu.
Kaivoslaki on uudistettava perusteellisesti. Nykyinen kaivoslaki suosii luvanhakijaa eikä turvaa paikallisyhteisöjen ja yhteiskunnan etua.
Malmi- ja mineraalivarat tutkimustietoineen on määritettävä valtion omistukseen.
– Tehottomia ja ympäristölle haitallisia tukia on karsittava. Säästyneet rahat voidaan käyttää koulutukseen ja yrittämisen edellytysten parantamiseen. Yritystuet pitäisi kohdentaa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, sillä valtaosa uusista työpaikoista syntyy niihin.
Suorien tukien sijaan painopistettä tulisi siirtää lainoihin ja valtion takauksiin. Elinkeino- ja energiaverotuksen tuista pitäisi siirtyä työllistämisen ja koulutuksen tukemiseen.
– Kuusamon ja Koillismaan poronhoidolla on pitkät juuret. Kuusamosta löytyy muun muassa Kitkanjärveltä ja Kuusamojärveltä nautintaoikeuksiin liittyviä oikeustapauksia. Katson poronhoidon olevan osa kuusamolaisten poroperheiden nautintaa ja kulttuuriperintöä sekä alueella matkailun vetovoimatekijä.
– Kuusamo on kylien Kuusamo. Meidän kannattaa säilyttää elävät kylät ja kyläkoulut mahdollisimman pitkään. Me tarvitsemme entistä enemmän maaseudun ruokatuotantoa ilmastonmuutoksen aikakaudella. Kuusamon kylistä on kerrottava ihmisille aina ulkomaita myöten. Pohjoisessa on esimerkkejä, kun keskieurooppalaiset hakevat rauhallista elämäntyyliä ja puhdasta luontoa kaupunkien ruuhkien sijaan.
– Kuusamo ja koko Koillismaa tulevat olemaan menestyksekkäimpiä alueita pohjoisessa Itä-Suomessa. Kuusamossa on kolme vahvaa tukijalkaa: metsä, matkailu ja ruokatuotanto. Niiden edellytykset on turvattava kestävillä ja ratkaisuilla.
Näen Koilismaan ylänköalueella erinomaiset mahdollisuudet selviytyä ilmastonmuutoksen aikakaudella, kunhan emme pilaa puhtaita vesiämme, heikennä ruokatuotantoamme ja pilaa luonnon vetovoimatekijöitämme.
– Riistunturin läheisen Maaningan suurtuulipuisto sijaitsee herkällä alueella. Siksi lopullisen päätöksen tekevät ympäristölupaviranomaiset, emme me kuntapäättäjät.
Maaningassa ei ole vielä tuulivoimaa, eli jos hanke ei toteudu, kuusamolaisilla säilyy nykyinen elintaso.
Elintaso voi kehittyä paremmaksikin, kun Riisitunturi, Kitka, Ruka ja Oulanka vetävät matkailijoita ihastelemaan erämaan kauneutta.
