– Kun pojat ne raitilla laulelivat, niin flikat luulivat urkujen soivan.
Kuusamolaisen Matti Haatajan ääni kaikuu komeasti Kuusamotalon yläparven seinillä. Laulua neljällä vuosikymmenellä harrastanut Haataja ei pelkää käyttää ääntään, vaikka samassa tilassa käyskentelee täysin tuntemattomia ihmisiä. Pakko sitä on vähän revitellä ja kokeilla, kun illalla on toiseksi viimeinen kenraaliharjoitus ennen lauantaista kuoron ensi-iltaa.
– Kun lauletaan, niin pitää laulaa aina korkealta ja kovaa, Haataja kertoo nauraen.
Haatajan kuoroharrastus alkoi 70-luvun puolivälissä armeijakuorossa. Miehen tarkka ja kantava lauluääni on sukuominaisuus, sillä Haatajan isä lauloi paljon, ja sisaret myös.
Armeijakuoron ja tämän päivänä väliin on mahtunut useita bändejä, joissa Haataja on seisonut laulusolistin saappaissa. Keikkoja mies on heittänyt neljän- ja kuudenkymmenen välille. Lopulta kuitenkin häissä ja syntymäpäiväjuhlissa öitä myöden soittaminen ei enää viehättänyt. Kuoroharrastus sen sijaan on pysynyt matkassa vuodesta toiseen.
Kuorossa laulaminen on Haatajalle henkireikä. Kuusamolaisen Viihdekuoro Kuusangan kautta mies on saanut uusia tuttavuuksia, ystäviäkin. Rukan rinnehuollossa, vuokraamossa ja kiinteistöpuolella työuransa tehnyt Haataja kertoo, että kuoro on antanut paljon sisältöä elämään työelämän jälkeen.
– Se on sosiaalinen tapahtuma ja sitä harjoittelupäivää tavallaan odottaa, kun ei ole enää sitä työtä mitä on normaalisti tehnyt.
Viihdekuoron riveissä vuodesta 2015 asti viihtynyt Haataja kertoo, että kuorolaisten kesken vallitsee erittäin hyvä yhteishenki.
– Näytämme vierustoverin kanssa peukkua toisillemme kun laulu soi hyvin, tai kun naiset laulavat kolmiäänisesti, me miehet taputamme.
Tenorin lauluharjoittelu vie aikaa noin kaksi tuntia päivässä. Haataja kuvaa laulukokemusta eräänlaisena urheilusuosituksena – helppoa se ei ole, mutta mukavaa kylläkin.
Eniten kuorolaulussa viehättää yksi tietty hetki. Siinä naisäänet ja miesäänet laulavat yhteen. Se iskee syvälle.
– Sitä on vaikea selittää, mutta se tuntuu täällä, Haataja kertoo taputtaen samalla rintakehäänsä sydämen kohdalla.
Vaikka kuorolaiset laulavat periaatteessa yksin, äänen pitäisi kuulua yleisölle yhtenä äänimattona.
– Laulun pitää olla balanssissa. Harjoituksissa vierustoveri saattaa huomauttaa, että laula Matti vähän hiljempaa, se voi kuulostaa niin paremmalta, Haataja kertoo kuorolaisten kaverillisesta yhteen hiileen puhaltamisesta.
Tänä lauantaina Matti Haataja esiintyy kolmekymmenhenkisen laulajajoukon eturivissä Kuusamotalolla, kun Viihdekuoro Kuusanka esittää 30-vuotisjuhlakonserttinsa. Yleisö kuulee kuusitoista kappaletta suomalaisia teoksia, joista osa esitetään yhdessä bändin kanssa. Konsertissa kuullaan ensimmäistä kertaa Kari Alajuuman kuorolle juhlavuoden kunniaksi säveltämä kappale ”Mitä se hyvejää”.
Jännittääkö tenoria seisoa eturivissä, kun hänen ja yleisön välissä seisoo vain yksi ihminen, kuoronjohtaja Signe Kyllönen?
– En koe, että jännittäisin esityksessä, mutta pieni jännityshän on toisaalta hyväksi.