Mauno Ronkainen Kuolion Purnunkylältä kertoo, että ei ole paljon ollut tapana pitää itsestä numeroa.
Maalaistalossa ikänsä eläneelle Ronkaiselle ei työ ole vierasta, kuten ei muillekaan ikäpolvensa tovereille vuosimallia 1928.
– Ensimmäisen pöllin savotassa parkkasin kahdeksanvuotiaana, kertoo Ronkainen huoneessaan Esperin Hoivakodissa Lauttalammella.
Ronkaisen kotona oli kymmenkunta lehmää.
– Luonnonniityiltä tehtiin kesällä heinää jo aivan pienestä pitäen.
Jalka nousi rivakasti, kun lehmiä paimennettiin. Sellainen lehmien paimennusreissu, pidempi, tuli miehen toisesta evakkoon lähdöstä. Hän vei jalan lehmät Kuoliosta Oulun eteläpuolelle Rantsilaan. Se reissu tosin oli vain lyhyt evakkomatka, kertoo Ronkainen. 15-vuotias ei malttanut jäädä vieraiden nurkkiin.
– Lähdin kotiin ihan yksinäni.
Purnussa oli hävitykseltä säästynyt perunamaita ja niistä hän keräsi ravintonsa.
Puheenaiheeseen siitä, että onko saksalaisten syyllisyys Kuusamon kirkon polttoon epäselvä vai ei, on Ronkaisella kanta.
– Voi kuule, kun tulin, olivat saksalaiset jo polttaneet Siekkisestä alkaen Ouluntien varren talot.
Karjan vienti Rantsilaan toi miehelle myöhemmin veteraanioikeudet. Nyt hän on jäänyt kaipaamaan entisiä kuntoutusjaksoja, jotka jo Tropiikissa loppuivat.
Myöhemmin Ronkainen työskenteli savotoissa ja toimi myös ruokaporukan esimiehenä. Pääasiallinen elinkeino oli maanviljelys. Kahdenkymmenen vuoden avoliittoon mies kävi varttuneemmalla iällä. Monenlaista mahtuukin yhdeksäänkymmeneen vuoteen ihmiselämää.
Ronkainen kertoo, että hän ensimmäisenä Kuusamossa siirtyi harjoittamaan kalataloutta siian kasvattajana.
– Patosin 15 hehtaarin niityn luonnonravintolammikoksi. Paras vuosi oli, kun porukalle tuli 90 000 mummon markkaa niillä siian poikasilla.
Ronkainen toimi aktiivisesti neljäkymmentä vuotta maamiesseurassa ja kalastuskunnassa, 21 vuotta maaseututyöväen Kuusamon yhdistyksen sihteerinä.
– Sellaiseen päätyi, kun on hyvä rätinkipää. Hallitsin kaksinkertaisen kirjanpidon, vaan nytpä nuo opit lahhoo.
Ronkaiselle myönnettiin Oulun läänin kultainen ansiomerkki ja hopeinen kalatalousseuran ansiomerkki muiden kunnianosoitusten lisäksi.
– Nyt liikutaan vähän varovaisemmin, aloin tuota pyörätuolia käyttämään vähän omin päin.
Lauttalammella asumisessa Ronkainen näkee hyviä puolia ja henkilökuntaa mies kiittää.
– Tällaisella laitoskierroksellahan tässä ollaan.
Ruoka-asiassa Ronkainen tosin pyöräyttää sanansa taiten: näitä eväitä ei ole tarkoitettu pöllimehtään tai viljelysten hoiteluun.
– Eipä kyllä ole paljoa kulutustakaan. Kaiken kaikkiaan ruokahuolto on erilainen, kuin on tottunut. Lihakeitossa ei ole luita. Se on kerrassaan eri makuista.
