Isovanhemmat ovat ehkä kaukana. Sedät, tädit, enot ovat kadonneet jonnekin. Naapurit eivät ole enää tuttuja. Näin kuvaili valtuutettu Jyrki Mäkelä ihmisten sosiaalisen verkostojen ohenemista valtuuston kokouksessa. Käsittelyssä oli kaupungin lastensuojelusuunnitelma, josta valtuusto kävi pitkän ja vilkkaan keskustelun. Tärkeimmän mahdollisen, koska lapset ja nuoret ovat tärkein voimavara, jolle tämän seudun ja tämän maan tulevaisuus rakennetaan.
Iso kuva on, että ääripäät erkanevat toisistaan. Suurin osa nuorista ja lapsiperheistä voi hyvin Kuusamossa, kuten valtuutettu Katri Huttu mainitsi. Koillismaalla on hyvä elää ihmisenkokoista elämää.
Ja esimerkiksi nuorten tupakointi näyttäisi pitkässä juoksussa vähentyneen, vaikkakin asiassa on aaltoliikettä. Välillä tupakkatuotteet, kuten nyt nuuska, nousevat muotijutuksi, jonka edessä vanhemmat, koulu ja viranomaiset tuntevat itsensä voimattomaksi.
Nuorisokulttuuri on aina ollut kovakorvainen vanhempien sormenheristelyille.
Sosiaalisten suhteiden oheneminen on pitkän kehityksen tulos. Heiluri on heilahtanut ääripäästä toiseen: muottiin valetusta ahtaasta yhteisöllisyydestä äärimmäiseen yksilöllisyyteen. Kärjistäen voi sanoa, että ennen kaikkien asiat kuuluivat kaikille, nyt on vain omia asioita, jotka eivät muille kuulu.
Moni muistaa vielä vanhanajan kyläkulttuurin. Siinä ongelmaksi koetut asiat olivat erilaisia. Yhteisöllisyys oli kylän voima, mutta myös ahdistava taakka. Jokaisen poliittinen ja uskonnollinen vakaumus oli tarkkaan tiedossa. Kunnallisvaalien tuloksen saattoi laskea etukäteen lähes äänen tarkkuudella.
Moni koki tällaisen kyläyhteisön hyvin turvalliseksi. Jokaisella oli paikkansa ja aikansa. Osalle se oli ahdistava kokemus ja pakkopaita, josta päästiin kaupungissa irtaantumaan.
Ennen nainen joutui kärsimään väkivaltaista ja alkoholisoitunutta miestään hautaansa saakka. Ei ollut avoeron tai avioeron mahdollisuutta, joka on nyt yhden kaavakkeen takana.
Liberaali kaupunkikulttuuri, joka käytännössä on levinnyt koko maahan, korostaa yksilöllisyyttä, luovuutta, kaiken muutosta. Työelämän käytetyin iskulause on: sinun pitää juosta pysyäksesi paikallasi.
Lasten ja nuorten oirehtiminen kertoo siitä, että yksilöllisyyden ja muutoksen korostamisessa on menty liian pitkälle. Pitää olla vakaatakin maata jalkojen alla: pari piirua yhteisöllisyyden suuntaan olisi paikallaan. Yksilöllisyys on ymmärretty väärin, jos se näyttää kasvonsa vain välinpitämättömyytenä ja vastuun puutteena. Naapurissakin on lapsia, ei vain kakaroita.