Pääkirjoitus
Sodat ja sekasorto ajavat ihmisiä kodeistaan kiihtyvää tahtia. Laineet lyövät pohjan perukoita myöten. Päivittäin kymmeniä uusia turvapaikanhakijoita saapuu Ruotsin kautta Pohjois-Suomeen, Tornioon ja Ouluun.
Meneillään on suurin kansainvaellus sitten toisen maailmansodan. Paine Euroopan rajoilla kasvaa, kun epätoivoiset ihmiset yrittävät päästä pois epäinhimillisistä oloista keinolla millä hyvänsä.
Meille soitettiin -palstalla nimetön soittaja kertoi mielipiteenään: ”Mitähän kieltä sitä Suomessa puhuttaisiin, jos sotien aikaan kaikki suomalaiset terveet nuoret miehet olisivat lähteneet melomaan kohti Ruotsia?” Soittajalta voi kysyä, mitä isänmaata terveillä nuorilla miehillä olisi pitänyt jäädä puolustamaan, kun valittavana on vain murhaajien armeijoita, kuten Syyriassa. Liittyäkö omaa kansaansa murhanneiden hallituksen joukkoihin vai vielä hirveämmän Isisin riveihin?
Kuten Jari Tervo kirjoitti paljon huomiota saaneessa Ylen blogissaan: Syyriassa ei sodita moraalisesti puolusteltavaa talvisotaa, jossa puolet ovat selvät.
Suomen kohtalonhetket koettiin reilut 70 vuotta sitten. Piti asuttaa 400 000 Karjalan evakkoa, jotka saapuivat Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta. Kun Lapin sota alkoi, maan hallitus pyysi Ruotsilta, voisiko maa ottaa vastaan satatuhatta pakolaista Lapista. Suomi sai myöntävän vastauksen muutamassa tunnissa. Pika pikaa perustetuille pakolaisleireille saapui lopulta 56 500 pakolaista.
Voi vain arvailla, miten pohjoissuomalaiselle siviiliväestölle olisi käynyt, jos se olisi jäänyt sodan jalkoihin. Kiitos Ruotsille, ettei se kääntänyt meille selkäänsä pahimman hädän hetkellä.
Rasismille ja vihanlietsonnalle on uskallettava sanoa ei. Saakoot Kuusamoon pian saapuvat Kongon pakolaiset ihmisarvoisen kohtelun. Kuusamolaiset ovat jo osoittaneet auttavaisuuttaan lahjoituksin ja talkoilemalla tulijoiden asunnot kuntoon (KS 1.9.).