Kuusamon Näyttämön Jäniksen vuosi ei ole toisinto Arto Paasilinnan samannimisestä kirjasta eikä Antti Litjan kasvot kansakunnanmuistiin piirtäneestä elokuvasta. Tämä täytyy pitää mielessä, sillä muuten on vaikea hahmottaa sitä millaista Jäniksen vuotta ohjaaja Antti Hovilainen on Kuusamon Näyttämölle maalaamassa.
Kirjasta on oikeastaan otettu vain henki ja tarina, sanoo Hovilainen.
– Sovitus on road movie -henkinen ja siinä tasapainoillaan herkkyyden ja huumorin välimaastossa. Tämä on myös sovituksista ehdottomasti se hilpeämpi versio.
Kun yksi sovituksen takana olevista nimistä on Kristian Smeds, sopii odottaa, että alkuperäisteokseen on sukellettu syvälle.
Kun sovitusta ovat päivittäneet vielä Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä, Hovilaisen ohjauksessa syntyy aivan uusi Jäniksen vuosi, ihan Kuusamon Näyttämön oma. Esimerkiksi Smedsille tunnusomaista videotekniikkaa Näyttämön kesäteatterissa ei nähdä.
– Täällä ollaan sen verran kovia tyyppejä, että me vedetään koko juttu lavalla, kehuu Antti Hovilainen.
Nopeat vaihdot ja useat tapahtumapaikat tietävät vauhtia. Käänteitä on ja ne ovat jyrkkiä.
– Teatteria tehdessä pitää ottaa isoja vapauksia. Teatterissa yleisö ja näyttelijät tekevät yhteisen sopimuksen siitä, että nyt lähdetään yhteiselle mielikuvitusmatkalle. Tässä sovituksessa sen matkan mahdollisuuksia on käytetty paljon, lupaa Hovilainen.
Jäniksen ja Vatasen ympärillä hilluu hulvaton joukko erilaisia hahmoja, tunnelmat vaihtelevat kuin valo puolipilvisenä päivänä ja jänis puhuu. Vain Vatanen on kutakuinkin se sama mies, joka alkuperäisteoksessa jättää yhteiskunnan ja etsii kadottamaansa elämän maagisuutta.
Aihe on ajankohtainen. Työelämä vaatii omistautumista, eikä vauhdissa ehdi edes vilkaista metsään.
– Ihmiset voisi pysähtyä ja katsoa mitä ympärillä tapahtuu, sanoo Hovilainen.
Vanhanaikaisesti sanottuna kysymys on oravanpyörästä pois pyrkimisestä, sanoo Eeva-Kaarina Lämsä, puhumaan puhjennut jänis.
– Elämän mielekkyys ei ole kiinni loputtomasta kasvun hakemisesta. Ehkä elämän maagisuus on elämässä itsessään, luonnossa. Kyllä tää elämä on jännää.
Puhuva jänis on Smedsin luomus.
– Tämä ei siis ole lastennäytelmä, jossa on nöpönenäpupu, huomauttaa Lämsä.
Millainen jänis Vatasen tunteiden peilinä loikkii?
– Sanotaan, että erittäin elämänmakuinen jänis. Lähiöjänis, joka on oppinut ihmisten tavoille.
Enempää vihjeitä jäniksen luonteesta ei anneta, mutta ohjaajan ja jänistä näyttelevän Lämsän ilmeistä päätelleen tämä pupu on niin sanotusti maistanut elämää.
Vatanen on vain Vatanen, tiivistää kertojan sanoin Tarja Haataja, joka on näytelmässä kertoja, Emmi, konsultti, myyjätär, sijoitusneuvoja, tarjoilija ja jo edellä mainitut savolainen ylihoitaja ja turkulainen varatuomari.
– Kukaan ei tunnu muistavan Vatasen etunimeä. Vatasen vaimokin sanoo häntä vain Vataseksi.
Vatasella on pinnan alla kauheesti, sanoo Hovilainen.
– Hän vaan ei ole maailman paras näyttämään tai puhumaan siitä.
Kuusamon Näyttämön kesäteatterissa kuusi näyttelijää tekee yhteensä 25+ roolia. Mukana ovat muun muassa hullu eläinlääkäri, elovenamainen kioskityttö, savolainen ylihoitaja, turkulainen varatuomari ja lappalainen korppi.
Plus-roolin tekee Oliver Tuloisela. Vuoristoratavaunullinen hulvattomia hahmoja ei riitä välittämään Vatasen tunteita.
– Koen sisälläni sen mitä Vatanen tuntee sisällään. Toivon, että se tunne, joka minussa itsessä on syntynyt, siirtyy myös katsomoon, sanoo Oliver Tuloisela.
Näyttämöllä työkokeilussa äänisuunnittelijana työskentelevä Tuloisela on luonut näytelmään noin 200 äänitilannetta, säveltänyt ja luonut äänimaailman läpi näytelmän. Tuloisela säveltää ilman nuotteja ja luo tunnelmia äänillä.
Ohjaajan mielestä Tuloiselan näytelmään luoma äänimaailma ja musiikki ovat yhden näyttelijän kokoisessa roolissa. Nuori kuusamolainen Oliver on Kuusamon Näyttämön löytö, kultakimpale ja luonnonlahjakkuus.
– Kehuja tulee. En oikein tiedä mitä niiden kanssa pitäisi tehdä.
Antti Hovilainen on vaikuttanut. Koko Näyttämön porukka on vaikuttunut. Hyvin todennäköisesti myös kesäteatterin yleisö.
KS Fakta