Kalenterivuoden loppu on käsillä ja sitä myöten koittaa valon juhla, joulu. Tämä osuu vuoden pimeimpään aikaan, eikä se ole sattumaa. Tätä tapahtumaa vietettiin pakanallisena aikana roomalaisena Saturnalia-juhlana, joka kristinuskon myötä sai uuden sisällön Kristuksen syntymän muistojuhlana : ”valon joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille” (Luukas 2.32). Meille kristityille todellisena kirkkautena pimeydessä onkin aina Kristus. Periaatteessa jokainen joulun valo tai jokainen joulun kynttilä muistuttaa meitä Kristuksen syntymästä. Emme välttämättä kuitenkaan enää hahmota niiden yhteyttä Betlehemin luolan tapahtumiin.
Yhteys joulutähteen, joka valaisi Kristuksen syntymän luolan, on kenties paremmin ymmärrettävissä. Joulun sanoma ikään kuin hukkuu kaiken maallisen alle ja siinä samalla se vesittyy. Onpa niitäkin tahoja jotka uskonnonvapauteen vedoten väen väkisin haluavat vähätellä tätä yhteyttä tai jopa kieltää jouluun viittaavat tapahtumat. Tästä esimerkkinä on vuosittainen puheenaiheeksi nouseva keskustelu koulujen joulu- ja kevätjuhlista. Uskonnonvastaiset tahot eivät kuitenkaan koskaan ole voitokkaita niin kauan kuin on niitä jotka puolustavat oikeutta positiiviseen uskonnonvapauteen: oikeutta kristillisen tunnustuksen mukaisten juhlien viettämiseen. Halusivatko he tai eivät, joulu on pysyy suurena kristikunnan juhlana, jota kansakunnat kiitollisina viettävät.
Näin suuren juhlan edellä on hyvä muistuttaa itseämme miksi oikeastaan vietämme sitä. Joulun tapahtumien myötä Jumala solmi ihmisen kanssa aivan uudenlaisen liiton, sellaisen josta profeetat olivat ennustaneet ja jonka oli jo kauan odotettu tapahtuvan. Jumala syntyi ja tuli ihmiseksi. Kristinuskon suuri salaisuus on Kristuksen, Jumalan lihaksituleminen. Tämä tapahtui meidän vuoksemme, meidän pelastuksemme ja sen vuoksi jotta voisimme saada iankaikkisen elämän. Pyhä isä Augustinus (+430) pukee tämän sanoiksi varsin elegantisti:
”Herää ihminen! Koska sinun tähtesi Jumala tuli ihmiseksi. Nouse ylös ymmärtääksesi että se kaikki tapahtui sinun vuoksesi. Ikuinen kuolema olisi ollut osasi ellei Hän olisi syntynyt ajallaan. Et olisi koskaan voinut vapautua synnillisestä lihasta ellei Hän olisi ottanut sen kaltaisuutta. Kurjuutesi olisi ollut ikuinen ellei Hän olisi tehnyt tätä armon tekoa. Et olisi voinut tulla jälleen eläväksi ellei Hän olisi kuollut puolestasi. Olisit kadonnut ellei Hän olisi syntynyt! ”
Siunattua joulun juhlaa ja joulukautta! Kristus syntyy – kiittäkää!
