Kirkon suurin juhla, Herran pääsiäinen, on jälleen täällä. Tähän juhlaan olemme pitkään ja hartaasti valmistautuneet. Pääsiäistä edeltää nimittäin paaston aika, joka ei nimestään huolimatta tarkoita syömättömyyttä vaan siihen liittyy oman elämämme tarkastelu evankeliumin valossa. Paaston aika on kotiinpaluun aikaa ja valmistautumista suuren juhlan viettoon. Piinaviikolla eli suurella viikolla seuraamme puolestamme Kristuksen tietä ylös Golgatalle ja tapahtumiin jotka kulminoituvat suureen perjantaihin.
Pääsiäinen alkaa siitä kun pappi ristisaaton jälkeen lukee kirkon edessä evankeliumista kertomuksen naisista, jotka tulivat haudalle ja huomasivat Kristuksen kadonneen. Heidän viestinsä maailmalle oli se että Kristus nousi kuolleista! Tätä sanomaa kristityt ovat julistaneet ympäri maailman ja juuri se on pääsiäisen sanoma. Koko pääsiäiskauden eli viidenkymmenen päivän ajan laulamme tuota veisua yhä uudelleen jumalanpalveluksissa. Miksi pääsiäinen on niin tärkeä juhla kristitylle? Koska Kristuksen ylösnouseminen koskettaa kaikkia ja kaikkea.
Valo loistaa koko maailmaan ja myös kuoleman valtakuntaan tuonelaan, joka on tehty tyhjäksi. Kristus kutsuu meitä ylös omasta surkuteltavasta tilastamme, Hän kutsuu meitä siihen valoon joka on kuolematonta, iankaikkista valoa. Hän kutsuu meidät illattomaan päivään, elämään ikuisesti Hänen yhteydessään. Kuoleman valta on tuhottu ja siinä on pääsiäisen syvin merkitys. Pääsiäisen ilo on kristitylle todellinen ja siihen iloon kutsumme kaikkia osallistumaan.
’Oi ihana pääsiäinen! Oi pääsiäinen, Herran pääsiäinen! Jalo pääsiäisjuhla on meille tullut. Oi pääsiäinen! Syleilkäämme ilosta toinen toistamme. Oi pääsiäinen! Murheesta vapaaksi pääseminen! Sillä tänään haudasta aivan kuin häähuoneesta tuli ulos kunniansa loistossa Kristus ja täytti ilolla naiset sanoen heille: ”Ilmoittakaa tämä apostoleille!” (pääsiäisstikira)