Met­sä­ky­län Lou­kon­vaa­ras­sa puitiin ensi kertaa vehnää

Kymmeniä vuosia riihessä ollut rysky herätettiin uudelleen henkiin

Liisa ja Paavo Klasila Kemistä rohkenivat tarttua auraan ja aloittaa vehnän luomuviljely Taivalkosken Metsäkylän Loukonvaarassa. – Tarkoituksena on kokeilla myös syysruista, kehittelevät yhteistä vehnäntähkää vaalivat luomuviljelijät.
Liisa ja Paavo Klasila Kemistä rohkenivat tarttua auraan ja aloittaa vehnän luomuviljely Taivalkosken Metsäkylän Loukonvaarassa. – Tarkoituksena on kokeilla myös syysruista, kehittelevät yhteistä vehnäntähkää vaalivat luomuviljelijät.
Kuva: Pohjoinen Fantasia tmi

Viljanpuinnin varstatekniikasta on hurja loikka leikkuupuimuriin. Siinä välissä on vielä jotain riihimenosta teknistyneempää, hihnavetoinen rysky eli puimakone.

– Tuo rysky on minun, esittelee taivalkoskelaislähtöinen Liisa Klasila, o.s. Moilanen.

– Ja tuo traktori on minun, hymyilee kemiläinen ja 65-vuotias Paavo Klasila elämänkumppanilleen, joka valloitti hänen sydämensä omatekemillään ohrarieskoilla.

Noin parin kilometrin päässä päilyy kirkasvetinen Korvuanjärvi. Eläkkeellä olevat Klasilat viihtyvät kesäisin ja talvisin sillä Lohilahdenperän kunnaalla, josta rieskanpaistaja on kotoisin.

– Semmoisiahan ne ovat nuo naiset. Eikös se ole niin, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Niin hyviä olivat jo kymmeniä vuosia sitten Liisan rieskat, että vaimokseni otin, perheenpää hersyttelee.

Ollaan viljapellolla, Taivalkosken Metsäkylän Loukonvaarassa. Meneillään on vehnänpuinti ryskyllä.

Loukonvaaran Alatalon pellolla on puksuttanut traktori ja lentänyt ryskynperästä viljanmoskaa jo neljänä syksynä.

Luomuviljelyä harrastavat Klasilat istuttivat menneenä keväänä Loukonvaaraan sen historian ensimmäiset vehnänjyvät. He halusivat kokeilla, syntyykö vehnälle menestystarina korkean paikan maalaismiljöössä, jonne syyshallan henkäykset eivät herkästi ulotu.

– Lohilahden perällä ei ole ollut tätä ennen vehnää viljelyssä. Kylvimme vehnän toukokuun viimeisellä viikolla ja niitimme sen kaksi viikkoa sitten. Vehnä tuleentui jo pystyssä ollessaan, Klasilat kertovat.

Vehnää oli viljelyssä näiden sulien aikana neljästä viiteen aaria. Tuleentunut vehnä puitiin säkkeihin tämän viikon maanantaina. Lopputuotoksena kolme paperisäkillistä eli sata kiloa vehnää.

– Saimme kokoon hyvälaatuisia vehnänjyviä omaan käyttöön. Jatkossa on luvassa metrinmittaisia pullapitkoja. Saa kerrankin syödä kunnolla pullaa, Klasilat vitsailevat - ja aikovat suurentaa pirtinuuniaan.

Ilmoita asiavirheestä