Haluan saattaa tietoon, mitä traagisia tapahtumia täällä siviili-ihmisten keskellä on sodan aikana tapahtunut.
Näin sanoo taivalkoskelainen Tuomo Horsma – mies joka on tehnyt pitkän päivätyön Koillismaan sotahistorian parissa.
– Metsäkylän koulun pihapiirissä tapahtui sellaisia asioita, joita on nykyisin vaikea käsittää. Yksi hirmuteko oli kahden neuvostoliittolaisen vangin hirttäminen.
Horsma viittaa vuoden 1943 syksyisiin tapahtumiin.
Kylän nuorisoa oli saksalaisten toimesta houkuteltu koulun lähistölle seuraamaan elokuvaa.
Nuorison uteliaisuus oli ollut suurta ja paikalla saavuttiin sankoin joukoin.
Elokuvan sijaan taivalkoskelaisnuoria odotti karmaiseva esitys.
Horsman oma isä oli paikalla silloin, kun hirmuteko tehtiin.
– Isäni oli silloin 15-vuotias. Hän oli yksi heistä, jotka näkivät tapauksen. He arvasivat heti, että elokuvan sijaan heille on tarjolla hirttäjäiset.
Todennäköisesti jokainen Metsäkylällä asuva aikuinen on kuullut tarinan joskus.
– Silloin ei kriisiapua ihmisille jaettu. Ehkä kovimman paikan edessä on ollut koulun opettaja, sillä hirtettyjä neuvostoliittolaisvankeja roikutettiin puussa teon jälkeen vielä vuorokauden ajan, jotta kaikki näkisivät teon tapahtuneen.
Hirttämisen esittämisen syyksi Horsma arvelee sitä, että se haluttiin näyttää vangeille varoittavana esimerkkinä.
– Sota-aikana haluttiin osoittaa, että rikkeitä ei kannata tehdä. Muuten kävisi näin.
Se, miksi tapahtuma haluttiin myös taivalkoskelaisten nähtäväksi, on Horsmalle arvoitus.
– Ehkä se oli vain sairasta hupia, vaikka saksalaisia oli ohjeistettu olemaan hyvissä väleissä paikallisten kanssa.
Kirjailijanakin toiminut Horsma on selvittänyt historiallisia tapahtumia paikallisten haastattelujen lisäksi muun muassa saksalaisten omista päiväkirjoista.
On melkoinen onni, että Horsmalla on nyt hallussaan paljon materiaalia Taivalkosken tapahtumista.
– Pitää kiittää Matti Haroa, että hän jaksoi tuoda viestin isälleni Saksasta. Haron mukana tuli terveiset isälleni saksalaisten toimintaa täällä dokumentoineelta saksalaismieheltä. Haro penkoi kaikki mahdolliset materiaalit tapahtumista ja luovutti tietonsa jokunen vuosi sitten minulle.
Horsma on nähnyt historiallisen puun monta kertaa.
Puun, jonka nyt jo katkennut oksa, koitui kahden neuvostoliittolaisvangin elämän päätepisteeksi.
– Isäni kertoi, että iäkkäämpi hirtetty oli tehnyt ristinmerkkejä ja hokenut Stalinin nimeä.