Pääkirjoitus
Suomessa ja Koillismaalla metsät kasvavat enemmän kuin puuta korjataan. Kestävä hakkuumäärä voisi olla huomattavasti nykyistä suurempi lähinnä siksi, että nuoret metsät puskevat puuta vauhdilla.
Tyypillinen koillismaalainen metsänomistaja on eläkeläinen tai eläkeikää lähestyvä. Kuusamossa metsänomistajien keski-ikä on 60 vuotta. Osa metsänomistajista hoitaa taimikkonsa hyvin hanakasti itse, mutta iän karttuessa työkyky vääjäämättä laskee.
Vaikka metsänhoito on vuosikymmenten aikajänteellä kannattavaa, on siitä alkuunsa kuluja. Kaikilla eläkeläisomistajilla ei ole mahdollisuutta tai halua käyttää tarvittavaa määrää rahaa metsänhoitoon. Ei, vaikka nuoren metsän hoitoon tarkoitettu Kemera -tuki kattaa jopa 70-80 prosenttia hoitokustannuksista.
Metsät ovat Suomessa pääosin yksityisomaisuutta ja omistaja hoitaa metsäänsä niin kuin haluaa. Yhteiskunnallisesti asia ei ole näin yksinkertainen, sillä vanha hokema ”Suomi elää metsästä” pitää edelleen paikkansa. Puuhuollossa tähtäimen on oltava vuosikymmenten päässä: jos minä hoidan metsäni nyt, hyödyn korjaavat lapseni tai lapsenlapseni.
Pienviljelyksien kulta-aikaan metsien hoito oli kiinteä osa koillismaalaista jokapäiväistä elämänmenoa. Nykyään yhä suurempi osa metsänomistajista asuu kaupungeissa, eikä oman metsän omistamisella kenties ole suurta merkitystä. Metsälle ei osata tai haluta tehdä mitään.
Kohtuukokoiset metsäpalstat vähenevät, kun maa siirtyy sukupolvelta toiselle ja jakautuu yhä useammalle. Pienten länttien korjuukustannukset kasvavat kohtuuttomiksi. Omistajan kannalta muutaman hehtaarin palstalla ei ole suurta taloudellista merkitystä.
Yksi ratkaisu on perustaa yhteismetsiä tai liittyä jo olemassa oleviin. Yhteismetsä sopii omistajalle, joka hakee metsistään tuottoa, mutta ei halua osallistua hoitoon. Valtion kannustaa yhteismetsien perustamista veroedulla. Yhteismetsän mahdollisuus kannattaa huomioida erityisesti perinnönjaossa.