Metsähallituksella oli tarjolla metsänkylvöä kesätyönä koululaisille Lämsänkylän Tammelassa Suurenjärven takana rajavyöhykkeellä. Työt aloitettiin kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Meitä oli kymmenkunta poikaa 12-15 vuotiaita. Kotona täytyi pakata iso repullinen ruokaa ja vaatteita, koska perillä oli majoitus armeijan teltassa. Aamulla postiautolla Tammelaan ja siitä kävelemällä Honkasen talolle Suurenjärven rantaan. Talon emäntä ihmetteli, että onpa Metsähallituksella miehet vähissä kun tuonne korpeen laitetaan ”kynnellä puhkottavia pojan nappuloita”.
Veneellä mentiin järven yli ja sen jälkeen pystytettiin kaminalla oleva teltta kulotetun hakkuualueen reunaan, koskapa siellä piti viikko olla töissä. Ensin laitettiin majoitusolosuhteet kuntoon. Kulotusalueen reunoilta vain oli mahdollista kerätä polttopuita ja kuusenhavuja vuoteen alusiksi. Osa pojista jo siunaili, että taisi tulla pitkä viikko, mutta vene oli jo toisella rannalla. Kymppeinä olivat Alpo ja Reete, jotka rauhoittelivat, että sota-aikana oli paljon kurjempaa ja piti väistellä vihollisen luoteja.
Ensi viikolla ollaan Likojoen kämpällä, jossa kokki keittää ruokaporukalle lihakeittoa. Kulotusalue oli aikaisemmin laikutettu miestyönä kuokalla. Rivissä noin kahden metrin välein kävelimme ja pudotimme laikkuihin männynsiemeniä. Ensimmäinen aamu oli herätä tosi kylmään ja jokainen aamu. Kamina oli mustana, Kipinä Mikko nukahtanut, jonka jälkeen piti lähteä polttopuiden keräilyyn. Kolmessa päivässä oli syöty parhaat ruoat ja sitten alkoi olla vain leipää. Lopussa tehtiin kopukka (lautta), että pääsi ongella kalastamaan lähi lammesta ahvenia. Ahvenia paistettiin nuotiolla.
Joskus kuului NL-puolelta Penninkiluoman kasarmilta ääniä ja koiran haukuntaa. Uskoimme, että meidät on huomattu. Perjantaiaamuna koko alue oli kylvetty ja noen likaama poikajoukko sai venekyydin Honkaseen. Honkasesta oli 10-kilometrin marssi Likojoen kämpälle lihakeiton ”kimppuun”. Kämpältä suoritettava kylvöalue oli noin 5 km päässä oleva hakkuualue, jota puskutraktori urakoitsija laikutti. He asuivat työmaansa laidassa teltassa ja keittivät priimuksella ja nuotiolla ruokansa. Kämppämajoitus tuntui suurelta helpotukselta, vaikka työmaalle oli pitkä kävely.
Kylvöporukkaan tuli myös yksi tyttö joka asui kokin kamarissa. Tytöllä oli kyynärpäihin ulottuvat valkoiset sormikkaat, jotka äiti oli antanut hääpuvustaan, koskapa ei aikonut mennä toista kertaa enää naimisiin. Oli se joku pojista piirrellyt käymälän seinään tytölle ”kivikautisia piirroksia”, joista selviää mitä joskus tuleman pitää.
Kämpällä asui kaksi vanhaa kulkumiestä tukkijätkää Helmeri ja Vilikki. Helmeri oli kämpän talonmies, Vilikki taas kävi lähialueella merkinlyönnissä Toppila oy:n pöllipinoihin. Muonittajana toimi kyläkauppias ”Tammi Lanteri”. Lanteria odotettiin aina iltasella. Kun hän ajoi polkupyörällä Tammelasta kämpälle, pyörän tarakalla oli pahvilaatikossa teemakkaratankoja ja soppalihat. Lanteri möi kämpän ulkovarastossa makkaraa ja kertoi tarinoita. Me pojat koitettiin kertoa Lanterille, että kirkolla kaupoissa toiselle puolen vaakaa laitetaan pieniä punnuksia. Lanteri sanoi, että hän ei punnuksia tarvitse, hän tietää hinnan heti. Lanteri halusi kertoa kuinka hurjassa kyydissä hän oli ollut kirkolta haettujen tavaroiden kanssa.
Talouskaupan Jussi päästeli Mossella (Moskvist henkilöauto) Kattilasuon kurveissa niin, että sora torvena ropisi pajukkoon. Lanteri kertoi, että talvella oli savottalaisten kiusana russakat. Hän sanoi, että ostakaa häneltä pahvilaatikollinen Jymy-tupakkaa ja sauhutelkaa kunnolla. Savottalaiset ostivat tupakat ja sauhuttelivat kunnolla. Russakat tukehtuivat ja osa pakeni ovesta ulos ja paleltuivat. Siihen Helmeri sanoi, että olisi se tuo Lanteri viisas mies jos olisi saanut kouluja käydä. Siitä kehusta Lanteri leikkasi Helmerille teemakkarasiivun ja puukonkärjellä tarjosi Helmerin suuhun. Helmeri tyytyväisenä mässytti hampaattomalla suulla makkaraa. Vilikki kertoi kämpässä, että hän Lapin savotalla kortilla voitti savottahevosen ja Rovaniemellä kaateli kurkusta alas hevosen rekineen ja valjaineen.
Helmeri nappasi Hota-pulverin ja sanoi Vilikille, että sillä reissullako se ruuna potki mustat silmät, hih, hih. Helmeri kertoi Vilikistä, Vilikki itkee ja murehtii kiljupäissään seuraavaa asiaa. Rovaniemen rautatieasemalla oli Vilikkiä vastaan tullut herraskaisen oloinen vanhalle viinalle haiskahtava mies. Hän oli Vilikille sanonut, että onpa siinä niin Mannerheimin näköinen mies ja esitellyt itsensä Petsamon Yliopiston sukututkijaksi. Tarkempaa tutkimusta varten hän joutuu Vilikiltä lainaamaan 100 mk. Vilikki kaiveli taskuistaan 15 penniä. Siihen ”tutkija” sanoi, että on tapahtunut valitettava erehdys, olet ”mehtäläinen”. Helmeri sanoi Vilikille, että ala jo uskoa, rahaton juoppo se oli. Me pojat huomattiin viimeisenä iltana, Helmeri vaatii pesua kun ukko ei ollut peseytynyt moneen kuukauteen. Nappasimme Helmerin kiinni ja veimme jokivarteen, että uitetaan Helmeriä, niin kokki juoksi nyrkit pystyssä meitä kohti ja karjui, että ”keittäkää Helmeristä vaikka luusoppa, mutta jokivettä ette sotke!”.
Helmeri säästyi pesulta. Aamulla noustiin postiautoon ja kirkolle. Näillä tienesteillä sain hankittua polkupyörän uudet kumit. Kyseisiltä kylvöalueelta Metsähallitus on hakannut puuta teollisuuden tarpeisiin.