En ollut ajatellut enää ryhtyväni tähän iänikuiseen jankutukseen siitä, mihin Kuusamo kuuluu, ja onko oikein, että se käyttää Lapin brändiä, mutta kun ”Baabelinmäen” kauppagurut lyttäsivät Kuusamon lappilaisuuden, en enää voi vaieta.
Kuusamon seurakunta perustettiin v. 1673 nimenomaan Kemin Lapin seurakuntana, joka ulottui täältä aina Inariin asti. Se oli nimenomaan sekä lappalaisten että lantalaisten seurakunta. Lappalaisillehan se oli toivottoman syrjässä, mutta lantalaisille hyvinkin keskellä. Tällaisena seurakunta oli aina vuoteen 1746, jolloin siitä erotettiin kaikki muut Kemin lapin kylät paitsi Kuolajärvi. Kuusamon alueellahan näitä lapinkyliä oli kaksi Maanselkä ja Kitka. Vuonna 1776 Kuolajärvi erotettiin Kuusamosta.
Baabelinmäen gurut kirjoittivat aivan oikein, että asukkaat tulivat Kuusamoon Kainuusta ja Iijokea myöten Pohjanmaalta. Juuri niin tekivät sekä lisäksi myös rippeitä idästä ja lännestä, mutta ennestään täällä oli lappalaisia, jotka sulautuivat uusiin tulokkaisiin. Juuri näinhän on tapahtunut myös Sodankylässä, Kuolajärvellä ja Kittilässäkin. Alkuasukkaisiin on sulautunut lantalaisia, joita nyt yhdessä kutsutaan lappilaisiksi.
Tähän alkuperäiseen Lapinmaahan eivät muutoin kuuluneet Rovaniemi eikä Kemijärvikään. Millä oikeudella he nyt kutsuvat itseään lappilaisiksi? He ovat paljon lantalaisempia kuin Kuusamo, sillä sikäläinen väestö on tyystin muualta muuttanutta.
Tänne muuttaneet uudisasukkaatkin maksoivat kahtiavetoista Lapin veroa aina vuoteen 1809, eli siis Ruotsin eli vanhan pirkkalaisveron ohella he maksoivat veroa Venäjälle. Mutta kun Suomi liitettiin Venäjään, niin silloin lakkasi tämä kahtiaverotus, mutta niinhän se lakkasi muualtakin Lapista. Vuoteen 1775 saakka Kuusamo kuului Västerbottenin eli Länsipohjan lääniin, jonka keskuksena oli Luulaja. Silloin perustettiin Pohjanmaan eli Österbottenin lääni, jonka keskukseksi tuli Vaasa. Tornionjoki tuli läänin länsirajaksi.
Kuusamo oli voittopuolisesti suuntautunut Tornioon vielä 1700-luvulla, lukuun ottamatta kesäkauppaa Iihin, mutta kun 1846 luvulla rakennettiin ensimmäinen nk. varsitie eli hevostie Ouluun, niin tämä ratkaisi kaupan suuntautumisen sinne. Siitä huolimatta vuoteen 1917 Kuusamo oli kolmiavetoista aluetta, siten että itäiset kylät suuntautuivat Kantalahteen, eteläiset kylät Ouluun ja itäiset kylät, Vasaraperä, Alakitka ja Posio, Rovaniemelle.
Kun Itsenäisyyden aikana perustettiin Lapin lääni, keskuksena Rovaniemi, Kuusamo, päinvastoin kuin muut Lapin Pitäjät liitettiin Oulun lääniin. Kananen ja Riekki väittävät, etteivät kuusamolaiset ole mieltäneet itseään lappilaiksi. Eivät kenties nykyiset, mutta vainajista he eivät voi tietää mitään. Minä sen sijaan olen keskustellut useiden vuosisadan vaihteessa eläneiden kanssa, ja he tiesivät kertoa, että silloin lappilaisuus oli täyttä totta, sillä siellä kuljettiin kalalla, savotoissa ja kaupalla.
Maantieteellisesti Kuusamo on erottamaton osa Lapin tunturivyöhykettä, joka erottuu selvästi sekä Kainuusta että Iijokilaakson Pohjanmaasta. Oulunmaata tämä on kaikkein viimeksi. Sen sijaan sitä en ymmärrä, miten Kemijärvi ja Rovaniemi kekkuloivat Lapin brändillään. Siihen ei ole muuta perustetta kuin se, että ne liitettiin Lapin lääniin, kun Kuusamo päätti jäädä Oulun lääniin. Kuusamon matkailulla on siis täysi oikeus käyttää Lapin brändiä, sillä hehän myyvät luontoa, joka on ollut aina täysin lappilainen. Eiväthän he meitä sekalaisia kuusamolaisia kauppaa, vaan nimenomaan luontoa, jonka nimistökin kertoo lappilaisuudesta aivan Kuusamoa ja Rukaa myöten.