Olipa kova uutinen tiistain 10.1.17 Koillissanomissa!
Posio kuolee! Suomen Kuvalehti ilmoittaa.
Aikoinaan, kun tulin seudulle, niin tämä oli vireää maaseutua, vaikka oli pienet navetat ja peltotilkut.
Isojako sai aikaan sen, että voitiin rakentaa uusia navettoja. Raivattiin suolle peltoja ym.
Seuraavien vuosien aikana erilaiset neuvojat kulkivat kylillä. Annettiin valistusta karjanhoidossa, kotitaloudessa. Innostuttiin puutarha-asioihin, erilaisten hyötykasvien viljelyyn jne. Kaikilla oli kovasti mielenkiintoa ja halua oppia uusia asioita. Tekemään asiat entistä paremmin ja helpommin. Tuli mm. lypsykone, vesipumppu navettaan Veikko-enon ruismoottorilla.
Uudet tuulet puhalsivat. Myös maataloushommat traktorin kera helpottivat työntekoa.
Huomen väistyi pois, henkilökohtainen haikea avio itselleni!
Posion kirkonkylän miljöö on tosi paljon muuttunut tämän 60 vuoden aikana. Itse asiassa, meillähän on kaikki perusasiat kunnossa! Silti tuo Suomen Kuvalehden otsikko kyllä karmaisee!
Meillä on Pentikkimme ja Kirikeskus kulttuuri- ym. toimintoineen, mutta jotain maanläheisempää, posiolaisempaa tarvitaan.
Autolla ohi ajaessani, innokkaana puutarhaharrastajana, näen haikeana, kun tien varrella on entisiä peltoja. Pajut valtaavat ja pian peittävät muutakin kuin ojat. Ajattelen kuinka hukkaan niiden raivaus on mennyt.
Pitäisi löytyä nuoria, rohkeita yrittäjiä, joilla olisi mielenkiintoa perustaa tänne esim. puutarhayrityksiä, peltoja löytyy! Edellytyksiä on. Kun nykyään puhutaan lähiruuista ja luomusta, niin meidän valoisat kesämme olisivat kuin luotuja sellaiseen.
Olen kuullut muun muassa erään lähiseudun ravintolapäällikön sanovan: puikulaperunaa tarjotaan silloin, kun sitä saadaan.
Kun haen kellarista oman kasvattamani porkkanan, niin onpa raikas se raaste, jonka siitä teen. Ei tarvitse mehustaa millään.
Kuusamossa oli aikanaan sipulinkasvatus hyvin tärkeä ansiolähde. Voimme historiasta lukea, kuinka suuri merkitys sen kasvatuksella oli perheen talouteen! Siinä yksi kasvatus.
Oma talouteni on niin pieni, etten jaksa ajatella, että kasvattaisin mm. punajuurta itse. Keskitän voimani ja ajan muuhun. Punajuuri on hankala kasvatettava, joten harkinnan arvoinen asia.
Posiollakin on jonkin verran myös lammastaloutta ja sitä varmaan voitaisiin kehittää. Jatkojalostusta omassa pitäjässä?
Tämä Posio on käsityöntekijöiden luvattu maa! Tiedän, on vaan niin, että esim. keskustan liikkeissä vain turistit huomioivat mm. sukka-/lapashyllyt. Taitavia nahkatyön taitajia on ym. Olisi saatava mainontaa pitäjän ulkopuolelle.
Näitä ajatuksia nousee nyt mieleen, kun näen tuon röyhkeän artikkelin lehden sivuilla. Manun sanoin: Tarttis tehrä jotakin!
Olen toiminut monien vuosien ajan myös kotiseututyössä. Ollut museomme oppaana kauan, kuten edesmennyt miehenikin. Esitänkin tässä siksi julkisen vetoomuksen Posion kunnanisille, että älkää hyljätkö museota. Olemme vain muutaman vapaaehtoisen voimin halunneet antaa matkailijoille edes muutamana päivänä kesässä päästä museolle. Viime kesän aikaankin liian moni auto kävi turhaan museon oven takana (Opasteet ovat monta kymmentä vuotta myöhässä.). Kun kerron museovieraille tarinoita esineistä, niin se on heille ovi, avain, siihen entiseen elämäntyyliin. Kiinnostaa todella heitä. Joku nuori saattaa sanoa: papalla on tällainen jne.
Väite: syrjäinen sijainti. Turkulainen turisti sanoi: mitenkä syrjässä, tämähän on keskellä kylää!
Viime sunnuntaina 8.1. oli valtakunnallinen museopäivä. Olin museolla. Ihanat kynttilät, kuin tuli uunissa. Tervannahkaa piisissä! Ikkunat jäässä! Henki höyrysi. Olisipa ollut useampi turisti (joku oli) ihailemassa. Tätä ei koe muualla.
Alkaneen vuoden aikana kevään hiukan edistyessä voitaisiin ehkä suunnitella jonkin teeman pohjalta jotakin. Samanlaista, erilaista, ymmärrättehän?
Tuo julma otsikko sai minut tarttumaan kynään välittömästi. Emme tapa Posiota. Nuoremmille muistutus, että järjestimmehän me sen maatalousnäyttelynkin Posiolle kerran!
Odotan kannanottoja postissa tai lehteen. Älkää täysin tyrmätkö ajatuksiani. Me posiolaiset pidämme tästä huolta. Posio säilyy.
Uudenvuoden tervehdys kaikille
