Pääministeri Sipilä on nostanut hallituksen kärkihankkeeksi vaelluskalakantojen elvyttämisen. Hallitus on varannut kolmelle vuodelle seitsemän miljoonan euron rahoituksen, josta Iijoelle tulee kaksi miljoonaa.
Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen on myötävaikuttanut sopimukseen, jolla rakennetaan kalatie Raasakan voimalaitoksen yhteyteen, käynnistetään pienpoikasten istutusohjelma, siirretään lohia ja meritaimenia yli voimalaitosten sekä käynnistetään kalanpoikasten alasvaellus pilottihanke.
Hanke maksaa 4,3 miljoonaa euroa. Valtion lisäksi hanketta rahoittavat PVO-vesivoima 1,65 miljoonalla eurolla sekä pienellä osuudella Pohjois-Pohjanmaan liitto, Iijokivarren kunnat, kalastusalueet sekä Metsähallitus.
Tavoitteena on kalastusmatkailun edistäminen ja Iijokivarren kalastuselinkeinojen kehittäminen. Hanke on mielikuvatasolla tuntoja hivelevä, mutta saadaanko rahalla paras hyöty Iijoen rakentamisesta kärsiville jokivarren asukkaille?
Toimivien kalaportaiden rakentaminen Iijoen viiden voimalaitoksen yhteyteen ei ole aivan yksinkertainen ja halpa ratkaisu. Kemijoella alimpaan Isohaaran voimalaitokseen valtakunnan parhaat asiantuntijat suunnittelivat kaksi toimimatonta kalaporrasta ja nyt suunnitellaan kolmatta.
Iijoella voimalaitokset ovat lohen, meritaimenen ja siian nousun esteenä. Lohen runsain nousu ajoittuu Iijoella kesäkuun loppupuolelle. Ylisiirrossa saadut kokemukset on osoittanut, että heti siirron jälkeen kolmannes lohista kuolee.
Jos leikitään, että Iijoella saadaan voimalaitosten yli siirrettyä 20 000 lohta, niin ne siirretään parhaille poikastuotantoalueille. Niitä tulisi Kipinän-, Kuren- ja Jaaksamonkosken lisäksi moniin muihin joen pääuoman koskipaikkoihin. Nämä paikat ovat joen parhaimmat vapaa-ajan kalastuskohteet. Kalojen siirtojen takia alueille tulee täydellinen kalastuskielto.
Jos nämä siirtokalat lisääntyisivät, niin niistä saataisiin kolmen vuoden kuluttua mereen vaeltavia smoltteja. Merkintätutkimuksilla on osoitettu, että poikaset ei selviä hengissä Iijoen viiden voimalaitosturbiinien läpi. Lisäongelmana on patoaltaiden hauet. Iijoen ylimmältä Haapakosken voimalalta mereen patoaltaita on 60 kilometrin matkalla.
Iijoesta on vähin kustannuksin mahdollista tehdä yksi Euroopan vetovoimaisimmista kalastuskohteista, josta hyötyjinä olisivat jokivarren kunnat, paikalliset asukkaat ja matkailukalastajat. Luonnontilaisen 100 000 kilon saaliin palauttaminen viljelyillä kaloilla on yksinkertainen tehtävä. Tämän vuosittaisen saalismäärän palauttamisen jokivarren asukkaat olisivat oikeutettuja saamaan jo 50 vuoden ajan.
Tänä päivänä meillä on parempia ja vetovoimaisempia kaloja kuin merilohi. On kirjolohta, puronieriää, rautua, eri siikalajeja, järvilohta, harjusta, karppeja, ankeriasta ja kuhaa. Lisäksi hyvänä puolena on se, ettei Iijoelle kalastusrajoituksia tarvitse tehdä ja kalastajille tarjotaan ympäri vuoden saalisvarmuus.
Tämä kaikki olisi toteutettavissa noin 600 000 euron vuosittaisella sijoituksella. Silloin yksistään matkailukalastustulot olisi alueella moninkertaiset sijoitettuun istutuspanokseen nähden.
Miten pitäisi edetä? Jokivarren kaupunkien ja kuntien pitäisi luopua haitallisista kalaporrashankkeiden rahoittamisista. Kalavesiä omistavien jakokuntien täytyisi hakea lupavirastolta sellainen istutusvelvoitteen muutos, että merilohen ja -taimenen smolttikokoisten poikasten sekä kesänvanhojen vaellussiikojen istutukset pitää muuttaa rahalliselta arvoltaan saman suuruiseksi pyyntikokoisten kalojen istutuksiin voimalaitosten yläpuolisille alueille.
Iijokivarren asukkaiden saalismenetyksiä ei ole pidetty erikoishoitoa kaipaavana potilaana, jonka puolesta olisi taisteltava. On pidetty riittävänä, että politikoille varmistetaan runsas äänisaalis seuraavissa vaaleissa ja politikkoja myötäileville suunnitteliojoille taataan muhkeat euromäääiset vuositulot.
