Esitin muistuksessani Kuusamon kaupungin hallitukselle, että strategisen yleiskaavan alueella olevat kaivospiirit tulisi poistaa ja alue kaavoittaa siten, että kaikki kaivostoiminta estetään. Kaavoitus on tärkeää siksi, että sekä nykyisen kaivoslain (621/211, 46 ja 47 §) että vanhan kaivoslain (503/1965, 6 §) puitteissa se on ainoa keino estää luontoa pilaavien kaivosten tulo kuntaan.
Olen ihmetellyt, miksi Kuusamon elinvoimainen matkailusektori ja sen myötä koko kaupungin taloudellinen tulevaisuus halutaan asettaa vaakalaudalle lyhytkestoisten kaivoshankkeiden takia. Viettäessäni kesälomaa Kuusamossa olin vaikuttunut kaupungin keskustan vilkkaudesta. Tunnelma on kokonaan toinen kuin useimmissa Pohjois-Suomen kunnissa – esimerkiksi lapsuuteni kotipitäjässä Sodankylässä.
Brittiläinen Guardian-lehti (30.3.2015) listasi Oulangan Euroopan kymmenen parhaan kansallispuiston joukkoon. Matkailijat, etenkin ulkomaiset turistit, ovat yhä enemmän kiinnostuneita puhtaasta luonnosta. Siinä olisi Kuusamolle kasvava markkinarako. Mutta miten käy, jos Kuusamossa avataan kaivos? Metsäntutkimuslaitos arveli vuonna 2014, että lähes 70% Kuusamon matkailijoista jää silloin todennäköisesti tulematta uudestaan. Ulkomaiset turistit olivat kyselyn mukaan kotimaisia kriittisempiä. Myös Metsähallitus arvioi vuonna 2014, että Kuusamoon suunniteltu kaivos on riski alueen matkailulle ja että kaivoksen työllisyysvaikutus on todennäköisesti selkeästi negatiivinen.
Minua ja brittimiestäni vetävät Kuusamoon puhdas luonto ja etenkin ylväät puhtaat vedet, joita ei muualta löydy. Uima- ja kalastuspaikkoja ja kauniita maisemia on toki Englannissakin, mutta täällä on tingittävä nimenomaan puhtaudesta. Jos Kuusamoon rakennetaan kaivos, pitäjän lumo on mennyttä. Se, että maa Kuusamossa on uraanipitoista, on omiaan pelottamaan lomailijat kokonaan pois.
Kaivos Kuusamossa vähentänee matkailuelinkeinon työpaikkoja ja mökkiläisten määrää huomattavasti. Tällä on merkittävät negatiiviset kerrannaisvaikutukset kaupungin taloudelle. Kaivostoiminta on pitkälle automatisoitua ja koneellistettua, sen positiiviset vaikutukset jäänevät vähäisiksi, kuten vuonna 2009 perustettu Kevitsan kaivos Sodankylässä on todentanut. Vuonna 2014 Sodankylässä oli työttömiä 73 enemmän ja työelämässä 151 henkilöä vähemmän kuin ennen kaivosta vuonna 2008, vaikka merkittäviä työpaikkalopetuksia ei ollut ja kaivoskaudella suurimmat työnantajat – varuskunta, kunta ja Sodankylän Geofysiikan Observatorio – lisäsivät työntekijöitä.
Nykyinen kaivoslaki ei auta suojelemaan Kuusamon luontoa – pikemminkin päinvastoin. Laissa ei ole pykäliä, jotka antaisivat mahdollisuuden rajoittaa louhintavolyymia, joka nykytekniikalla voidaan nostaa sellaisiin mittoihin, ettei vahinkoriski ole hallittavissa. Laissa ei myöskään vaadita parasta mahdollista tekniikkaa kaivosyhtiöiltä, eikä niitä vaadita ottamaan huomioon yleisen tai yksityisen edun loukkausta muuta kuin siinä määrin, ettei se aiheuta yritykselle liikaa kustannuksia. Sen sijaan lain olennaisin velvoite on, että kaivosyhtiöt hyödyntävät mineraalit tehokkaasti. Pykälissä halutaan myös varmistaa, että toiminta on kaivosluvan haltijalle taloudellisesti kannattavaa.
Käytännössä kaivoslaki antaa ylikansallisten yhtiöiden kaivaa mineraalit ja kuljettaa ne maasta pois ilman että Suomen valtio tai kunnat hyötyvät juuri enempää kuin muutaman kaivostyöntekijän palkasta perittävät verot. Taloudelliset hyödyt päätynevät näin ollen ulkomaisille sijoittajille.
Kaivosten tieltä ei voi pyörtää takaisin – toiminnan vaikutukset ovat pitkäkestoisia. Kuusamolla tuskin on paluuta vetovoimaiseksi matkailukaupungiksi, jos kaivos/kaivokset aloittavat siellä toimintansa.
