Koillissanomissa 18. lokakuuta oli Seppo Ervastin naispappien puolustuskirjoitus. Hän jopa rinnasti kirkon maallisiin työpaikkoihin. Ja sitä kauttahan sitä voikin löytää oikeutusta naisten pappeudelle, tasa-arvon nimissä, sukupuolesta välittämättä.
Kuitenkin nyt on niin, että sukupuolia on kaksi – on miehiä ja on naisia. Ja molemmilla on omat tehtävänsä.
Pyhä Jumala on sanassaan antanut ohjeen Paavalin kautta (1. Tim. 2:1-7): ”Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla...yhden vaimon mies...”
Jos Jeesus olisi tahtonut naisen seurakunnan johtajaksi, kyllä Hän olisi voinut valita 12 opetuslapsensa joukkoon naisia. Tai opetuslapset olisivat voineet valita Juudaksen tilalle naisen. Mutta eivät valinneet.
Naisille löytyy kyllä seurakunnassa muita palvelutehtäviä.
Mitä nykyisten naispappien innokkuuteen tulee, siitä olen Seppo Ervastin kanssa samaa mieltä, että intoa heiltä ei puutu. Siitä olkoon esimerkkinä se, että vaikka itäisessä naapurissamme, Inkerin kirkossa, ei ole naispappeutta, niin eivätköhän vain jotkut Suomen naispapit änkeä sinnekin. Ja kyllä siitä ”innosta” löytyy esimerkkiä lähempääkin.