Lehdessä aina tämän tästä valitellaan, miksi seurakunnassa on vain naispappeja? Miksi kirkossa ja alttarilta kuuluu vain naispappien puhetta ja laulua? Onpa kuusamolaisraukoilla huolta kerrakseen. Kunpa he olisivat seurakunnan sanoman ytimestä yhtä huolissaan kuin sukupuolesta, niin tämä seurakunta olisi oikein hurskauden kehto.
Kun Kuusamossa reippaat parikymmentä vuotta sitten oli pelkkiä miespappeja, miksei silloin oltu huolissaan ja kyselty naispappien perään? Se sukupuolinen yksipuolisuus hyväksyttiin, koska siihen oli totuttu.
Ja kenenkä syy tämä niin sanottu yksipuolisuus on? Seurakuntalaiset itse ovat valinneet kirkkoherran. Heidän valitsemansa kirkkovaltuusto on valinnut kappalaiset. Siis mars vain peilin ääreen sormella osoittelemaan! Seurakuntapastorit nimittää tuomiokapituli tarjolla olleista uusista pappiskandidaateista. Jos tarjolla on pääasiassa naisia, niin tuomiokapituli nimittää heitä.
Sitä paitsi valikoitteko te, rakkaat kuusamolaiset muita virkamiehiä sukupuolen perusteella. Kun te menette terveyskeskukseen, eikö teille kelpaa naislääkäri tai naishoitaja, tai kun tarvitsette oikeusapua, eikö teille kelpaa naisjuristi, tai kun te menette kaupunginvirastoon, juoksetteko te karkuun, jos luukun takana palveleekin nainen eikä mies? Jos te kaikissa näissä palveluissa ette katso sukupuoleen, miksi kirkko on poikkeus?
Eihän kirkossa ole ollenkaan pääasia papin henkilö, vaan sanoma. Emmehän me mene kirkkoon miehiä tai naisia vilkuilemaan, vaan kuuntelemaan Jumalan sanaa. Ei meitä kirkossa eikä alttarilla viime kädessä palvele pappi, vaan kirkon herra, Jeesus Kristus. Luther ilmaisia tämän asian aikoinaan näin suorasukaisesti: ”Jumalan sana on Jumalan sanaa, vaikka sen lehmä ammuisi!”
On täysin asiatonta syyllistää naispappeja ja marista, että he alttarilla laulavat kovaa tai kimeällä äänellä, Jokainen laulaa tai lausuu sillä äänellä, minkä on Luojaltaan saanut. On kiinnitettävä huomiota vain sanoman sisältöön, silloin ääni ja sukupuoli on aivan mitätön sivuseikka.
Sitä paitsi nykyiset naispapit tekevät todella kovasti ja viitseliäästi työtä seurakunnan eteen. Minulla on monen kymmenen vuoden kokemus seurakunnan asioista, enkä tällaista intoa ole vielä ennen tavannut. On täysin epäoikeudenmukaista ja kohtuutonta palkita heidän työnsä valituksella ja marinalla. Eivät he ole itse itseään valinneet.
Totta kait minäkin mielelläni näkisin, jos seurakunnassa olisi naisten joukossa ainakin yksi miespappi. Matti Jurvelinin lähtö oli menetys. Sellaista sopii rukoilla, mutta ketään syyllistämättä. Se ei ole kuitenkaan alkuunkaan päällimmäinen murhe. Seurakunnan ydinsanoman eteenpäin meno on tärkein asia, julistajan sukupuoli se kaikkein kehällisin asia.
