Kävin viikonloppuna ensimmäistä kertaa torilla kampanjoimassa puolueen kanssa. Vaikka olen omasta mielestä aika sosiaalinen, ei lähteminen herättänyt minussa mitään suurta innostusta tai ihastusta. Päinvastoin mietin kuumeisesti, millä voisin välttää tämän julkisella paikalla seisoskelun. Järki vei kuitenkin voiton ja lähdin matkaan isäni saapuessa katsomaan kolmea tytärtäni.
Ensimmäisenä pyörähdin paikallisessa marketissa ostoksilla ja siellä oli toinen poliittinen ryhmä kampanjoimassa. Ihmismäärä oli valtava ja meinasin alkaa jänistämään. Ajoin kuitenkin kuuliaisesti torin kupeille hieman ennen meidän virallista aloitusta. Onnekseni (?) sain huomata, että tori oli melko autio. Liekö hyvä, aurinkoinen ilma ajanut ihmiset muualle liikkumaan. Muutamia ihmisiä oli kaikesta huolimatta liikkeellä, ja hetken alkukankeuden jälkeen uskalsin muutamaa pyytää mehulle ja keksille. Pääasiassa kuitenkin juttelin muiden ehdokkaiden kanssa, ja se sujui moitteettomasti. Heti kun paikalle tuli mahdollisia äänestäjäehdokkaita, minä tervehdyksien jälkeen seurasin vain sivusta kuinka muut ”konkariehdokkaat” jututtivat heitä ja jakoivat omaa markkinointimateriaaliaan. Vaalikuvan lisäksi en ole ajatellut markkinointimateriaalia itsestäni tehdä, koska oman naamakuvan jakaminen tuntemattomille, tuntuu tyrkytykseltä. Siellä torilla ollessani tuntui kuitenkin, että ehkä olisi pitänyt.
Sen verran kuitenkin innostuin asiasta, että pikaisen kotona piipahduksen jälkeen, päätin vielä pyörähtää marketeille, johon telttamme pystytettiin seuraavaksi. Tein jopa ”markkinointimateriaalia” kirjoittamalla puolueen jääskrapan taakse nimeni ja numeroni. Marketeilla sain näistä jaettua peräti kaksi, toisen ystävälleni ja toisen hänen seurueelleen. Lisäksi jututin pitkän tovin erittäin mukavaa hieman iäkkäämpää pariskuntaa, FORSSASTA! Kun hain vanhimman tyttäreni harrastuksistaan ja kerroin saldon hänelle, totesi hän yks kantaan ”idiootti!”.
Ensimmäinen ulostuloni oli siis melko vaatimaton, jopa onneton. Aloinkin pohtia, miksi on niin vaikea markkinoida itseään? Olenhan minä lähes konkari Kuusamon näyttämöllä, eikä näytteleminen pelota läheskään yhtä paljon kuin tämmöinen itsensä kampanjointi. Minä jopa nautin näyttelemisestä, siitä että saan esiintyä suurelle yleisölle. Yleensä käy vielä niin, että mitä isompi yleisö, sitä parempi fiilis on esittää roolia. Totta kai pieni kihelmöinti mahanpohjassa on siellä näyttämöllä ainakin hetken, mutta se on osa juttua ja siksi juuri rakastan näyttelemisestä. Toista on mennä omana itsenään, ilman roolia, tuntemattomien ihmisten ilmoille ja markkinoida omaa itseään. Miksi? Eihän kukaan muu voi olla minua parempi minä! Toisaalta kukaan muu ei voi mokata ja menettää kasvojani kuin minä. Sitäkö me suomalaiset pelkäämme, kasvojen menetystä? Toisaalta minua jännittää myös oma olematon kokemukseni politiikan maailmassa. Mitä jos ne kansalaiset kysyvät jotain, mihin en osaa vastata. Jos olisin aikaisemmin ollut ehdolla tai ollut kiinnostunut puoluepolitiikasta pidempään, tuntisin oloni kenties vaalikampanjoinnin aikana turvallisemmaksi. Paljon puhutaan esimerkiksi työ-minästä ja koti-minästä, voisiko siis olla olemassa myös poliitikko-minä. Itse ainakin haluan uskoa, että poliitikko-minäni on valmiina kasvamaan!
Vaikka oma äänisaldo ei tänä viikonloppuna kenties kasvanut, haluan vedota kaikkiin niihin, jotka eivät normaalisti äänestä tai eivät vielä tiedä ketä äänestää. Äänestäkää nuorta (HUOM! politiikassa alle 40 vuotias on nuori), konkaria tai ummikkoa! Kaikilla puolueilla on hyviä nuoria ehdokkaita, jotka ovat valmiita kasvattamaan poliitikko-minäänsä ja vaikuttamaan kuntamme hyvinvointiin!
Miksi nuorta sitten kannattaa äänestää? Nuoret eivät tiedä kaikesta kaikkea. Minä ainakaan en väitä tietäväni. Sen sijaan osaan kuunnella muita ja tuoda esiin oman mielipiteeni asioista etenkin, jos ne koskettavat minulle läheisiä asioita. Opiskelustani ei ole kauan ja se jatkuu edelleen. Lapsiperheen arki ongelmineen ja kiireineen on enemmän kuin tuttua. Matkailusta perheemme saa elantonsa. Kulttuuriharrastukset ja liikunta tuovat vaihtelua arkielämään ja onpa tuo eläkeläistenkin elämä tuttua. Nämä kaikki asiat ovat Kuusamolle tärkeitä tulevina vuosina, jotta kunta menestyy ja asukasmäärän lasku saadaan pysäytettyä. Lisäksi uskon, että nuoret ovat innokkaita, rohkeita ja halukkaita toimimaan yhteistyössä muiden kanssa, yli puoluerajojen!
