Meille suomalaisille on tullut päähänpinttymä pyrkiä maksimoimaan kaikki saatava. Emme yleensäottaen ole valmiita tinkimään mistään saavutetuista eduista. Kaikki juoksevat elämänpyörässä mahdollisimman kovaa vauhtia. Sivulle vilkuilematta rynnimme eteenpäin lähes välittämättä siitä, miten tulevat sukupolvet selviävät.
On tosiaan tärkeää ottaa huomioon lähimmäisemme ja etenkin tulevat sukupolvet. Jos elämme viime aikojen malliin velkaa lisää ottamalla, voimme joutua pitemmän päälle kreikkalaisten kaltaiseen kurimukseen.
Kaiken hyvän haaliminen itselle ja omalle perheelle voi tuntua sillä hetkellä hienolta. Meidän tulee kuitenkin mielestäni ajatella enemmän tulevia sukupolvia. Suomalaiset ovat viimeisten 70 vuoden aikana raataneet lähes meille kaikille hyvän toimeentulon. Meillä ei pitäisi olla valittamista.
Harmina on se, että Suomi on tullut liian valmiiksi. Kaikki tuotanto ei kulu kotimaassamme. Meidän on saatava tuotteita vientiin. Se ei kuitenkaan onnistu, jos hinnoittelemme palkkakustannuksissa itsemme liian kalleiksi. Syyttäisin tässä aika paljon Ay-liikkeitä. He elävät vielä 70 lukua, jolloin inflaatio korjasi mahdottomat palkankorotukset. Nyt EU-aikana näin ei ole mahdollista. Maltillisilla palkkaratkaisuilla saatamme joskus vielä päästä pälkähästä.
Toisena ongelmana pidän meidän suomalaisten ylenpalttista matkustamista manjaanamaihin lomille. Kunpa edes jossain osin oppisimme käyttämään Suomen hienoja palveluja paremmin hyödyksi tukien samalla omaa elintasoamme. Täällä on kaikille tuhansia paikkoja mitä ihailla. Samalla antaisimme nuorille mahdollisuuksia työllistyä jopa kotipaikkakunnilla.
