Poliitikoista käytetään nykyisin nimityksiä, jotka tavallisista kansalaisista käytettynä johtaisivat käräjille. Heidät leimataan valehtelijoiksi, ihmisten huiputtajiksi, petkuttajiksi ja huijareiksi. Vaaleissa asetetaan ehdolle aivan tavallisia kansalaisia, meidän tavallisten pulliaisten kaltaisia, mikä kumma heistä sitten hetkessä tekee täysin kelvottomia. Tällä poliitikkojen mustamaalaamisella on vain yksi seuraus, politiikan leimaaminen salaiseksi kähminnäksi ja sitä kautta äänestysinnon lasku.
Demokratiaan kuitenkin kuuluu kansalaisten vapaa äänioikeus Yhtä lailla siihen kuuluu myös mielipiteen ilmaisun vapaus. Nämä kaksi ovat demokratian kulmakiviä. Mikäli toinen niistää puuttuu, ei toisellakaan ole merkitystä. Esimerkiksi Venäjällä ja nyky-Turkissa on poistettu mielipiteen ilmaisun vapaus, mikä on tehnyt molemmista valtioista demokratian irvikuvia. Niissä kyllä ulkonaisesti demokratia toimii, mutta vain ulkonaisesti. Käytännössä vallitsee täydellinen autoritärismi, eli ylhäältä johdettu kulissidemokratia. Winston Churchill sanoi aikanaan, että demokratia on kaikkein mahdottomin ja hankalin hallitusmuoto, mitä on keksitty, mutta se on vain valitettavasti myös ainoa oikeudenmukainen, ja kansalaistensa kannalta siedettävä hallitusmuoto.
Demokratian hankaluus on nimittäin siinä, että sen väärinkäyttö kääntyy helposti itseään vastaan. On aivan oikein ja paikallaan, että poliitikkoja valvotaan. Vapaan sanan eli nk. neljännen valtiomahdin tehtävä on toimia vahtikoirana, ja huolehtia siitä, etteivät poliitikot eli lainsäädäntövalta (eduskunta) ja toimeenpanovalta (presidentti ja hallitus) toimii kansalaisten etujen vastaisesti. Poliitikot mielellään suitsisivat välillä räkyttävän median suuta, mutta tässä on se vaara, että poliitikkojen valvonta muuttuu mustamaalaamiseksi, ja kaikista poliitikoista tehdään epäilyttäviä hämäränmiehiä ja -naisia.
Vapauden käyttäjällä pitäisi aina olla vastuuntunto, mikäli se puuttuu, hänestä tulee valheiden levittäjä. Toisaalta lukijoiden ja kuulijoiden tulisi tajuta, ettei mediaa tule koskaan sellaisenaan uskoa. Eivät he kirjoita eivätkä puhu faktoja, vaan faktoiksi kuvittelemiaan asioita. Väitetään, että poliitikot valehtelevat, kenties, mutta harva niin tahallaan tekee. Mediaan pätee täsmälleen sama. Kyllä hekin latovat välillä tulemaan pelkkää puppua, mutta harva tekee sitä tietoisesti.
Olen itse toiminut kunnallispolitiikassa noin 30 vuotta, ja suhteellisen aktiivisesti ja läheltäkin seurannut valtakunnan politiikkaa. Väite poliitikkojen kieroudesta ja salakähmäisyydestä ei yleisesti ottaen pidä ollenkaan paikkaansa. Jos joku poliitikko havaitaan kieroksi ja epäluotettavaksi, häntä kartetaan. Ei kukaan halua tulla tietoisesti huijatuksi. Asioista sovittiin sellaisten kanssa, jotka luotettaviksi tiedettiin. Tietysti on aina vaara, että muodostuu sellaisia ”hyvä veli tai sisar” kerhoja, jotka keskenään suhmuroivat asioita muilta salassa. Erikoisen suuri tämä vaara on silloin, jos jollakin puolueella tai ryhmällä on jollakin alalla ehdoton enemmistö. Valta turmelee aina ja ehdoton valta ehdottomasti. Siksi kaiken päätöksen teon tulisi olla läpinäkyvää ja valvottua.
Suomalainen ja etenkin kuusamolainen poliittinen päätöksenteko on pääasiallisesti täysin rehtiä, rehellistä ja lahjomatonta, ja aivan varmasti kestää kansainvälisen vertailun. Kirjoitin ”pääasiallisesti”, sillä sataprosenttista vilpittömyyttä ei ole millään alalla, missä ihmiset ovat vastuussa, eipä edes tieteen teossa eikä hengellisessä elämässä, kaikkein vähiten urheilussa. Mikäli joku puolue väittää olevansa muita rehellisempi ja lahjomattomampi, niin sellaista tulee aivan erikoisen vahvasti epäillä. Politiikassa jos missä Piru pukeutuu valkeuden enkeliksi. Kehotan siis kaikkia epäröimättä käyttämään äänioikeuttaan. Ääni ei mene hukkaan, eikä mene ”väärälle” henkilölle.