Kommentti Koillissanomain 16.11. olleeseen mittavaan kirjoitukseen porojen aiheuttamiin ongelmiin, joita pohdittiin MTK:n syyskokouksessa 16.10. Kokouksessa tuli esille ne mittavat ongelmat, mitä tämä elinkeino on aiheuttanut maatalousyrittäjille. MTK:n Markku Karjalainen toi esille ”järjestön mielestä lakia on syytä päivittää”, koska laki on ajasta jäljessä. Kun vahinkoa pellolle aiheutetaan, niin miten se korvataan?
Pellon aitaamiseenkin vahingon täytyy olla tietyn suuruinen. Minkä suuruinen, se jäi askarruttamaan allekirjoittajaa ja kun vahinkoja pitää syntyä.
Onko vahingon sattuessa kärsijällä tietty omavastuu, niin kuin esimerkiksi vakuutuksissa? Tässä kinkkisessä tilanteessa on tuotu esille arvioimislautakuntaa, voihan se olla kuitenkin kyseisen lautakunnan työskentely vaikeaa, varsinkin puheenjohtajalle. Edellisen lautakunnan vetäjänä toiminut henkilö oli alansa ammattilainen, kuitenkin sen työskentely oli vaikeaa (kompromissien etsintää)
Onko arvioimislautakunta ratkaisu ongelmiin? sanoisin ei, koska vahingon kärsijöitä on monentasoisia ja koska korvaukset ovat todellisiin vahinkoihin verrattuna vaatimattomia (kompromisseja). Entäs ne arvot, joita ei voi mitata rahassa: oma koti, mökkiläiset, mummot ja papat ja muut vahingon kärsijät tuskin tulisi huomioitua.
Kaikkien näiden ongelmien ratkaisuun ei ole muuta tietä kuin vapaan laiduntamisen rajoittaminen ja mahdollisten vahinkojen korvaaminen todellisten arvojen mukaan. Lisäksi poronhoito on saatava samalle viivalle kuin yrittäjät ja ammatinharjoittajat verotuksen suhteen. Silloin avautuu esille todellisuus sen kannattavuudesta ja kansantaloudellisesta merkityksestä.
Esittäisin tässä vaiheessa; laitetaan jäitä hattuun ja paneudutaan varsinaiseen asiaan. Tarkoitukseni on toteutunut, olen saanut tämän ongelman esille. Hyvän lopputuloksen aikaansaaminen ei synny näillä lumilla. Olettaisin osapuolilla olevan malttia ja avointa keskustelua sekä tiedottamista tahoille, joita tämä ongelma koskee.
Hiukan kritiikistä ja kritiikkiä. Olen kansanedustaja Ulla Parviaisen kanssa samaa mieltä poronhoitolain uudistamisesta. Siihen on paneuduttava huolella saadakseen toimivan. On myös varattava aikaa, uskoisin osapuolilla löytyvän joustoa, en tarkoita sitä että se hautautuisi jonnekin tarkoituksella.
Olin yllättynyt kuinka kireälle kyseinen ongelma on muhinut. Viitteet osoittavat jo kesällä 2015 kun kotikylän kulmille tuotiin noin viisisataa eläintä pedoilta turvaan. Taloryhmä, jossa asuin säästyi, mutta Törmäsenvaaran ja Kantokylän ohikulkiessa ajatus jäi mieleen, onko tämä oikein.
Kyseinen ongelma on ollut kymmeniä vuosia, sitä on vain kierretty ja pidetty sivussa. Voidaankin vilpittömästi kysyä edellisiltä kansanedustajilta, samoin kunnallispoliitikoilta. Oliko äänet niin tärkeitä, että jokin on unohtunut. On valitettavaa tämän ongelman eskaloiduttua ja kuplan puhjettua nykyisen kansanedustajan aikana.
Puhe auttaa konflikteissa. Muutama avoin kysymys vt. poroisäntä Juha Kujalalle. mistä johtuu nykyinen tilanne jos asiat on puhuttu ja sovittu, kun ongelmat on kuitenkin jääneet. Poroja on käyty ajamassa. Kuitenkin samat elukat on puolen tunnin päästä tulleet takaisin. Kasvimaat aidataan, kuitenkin on ihmisiä, joille mikään ei sovi.
Miksi peto-ongelmaa ei ratkaista siellä missä ne on. Haetaan sijaiskärsijöitä vähäisen asutuksen piiristä, joilla haittaa on ollut kymmeniä vuosia jo ennestään. Kyllä nuorella poroisännällä on vielä paljon oppimista. Omavastuupiikki on nähdäkseni täyttynyt niin maatalousyrittäjillä kuin muillakin haittaa ja häiriötä kärsineillä.