Pieni mutta äänekäs ryhmittymä on ryhtynyt Suomessa vaatimaan porotalouden lopettamista tai ainakin sen ajamista vain Ylä-Lapin alueelle. Joissakin julkilausumissa keskitytään laidunnusoikeuteen, mutta tutustuttuani ryhmittymän mielipiteisiin voi todeta, että kyseessä on hyvin aggressiivisesti poronhoitoelinkeinoa vihaava toiminta. Asiassa on pyritty aktiivisesti vaikuttamaan erityisesti kansanedustajien mielipiteisiin yksipuolisilla kertomuksilla ja väärällä laintulkinnalla.
Pekka Säkkisen kirjoitus (Koillissanomat, 7.3.2017) on esimerkki tämän ryhmittymän toiminnasta. Kirjoituksessa luetellaan pitkä lista perustuslain pykäliä, joita porotalous muka rikkoo. Osa väittämistä on lähes huvittavia. Todettakoon nyt vain, että ihmisen omaisuuden suojaa tai yksityiselämää ei riko se, että eläin liikkuu ihmisen omistamilla mailla – enempää kuin jos marjastaja siellä kulkee. Poronhoitolakia säädettäessä on toimittu täysin lainmukaisesti.
Kirjoituksessa väitetään, etteivät yksityiset ihmiset voi asua ja harjoittaa rauhassa maa- ja metsätaloutta maillaan, jos siellä liikkuu poroja. Poronhoitolain 32 § 1 mom. asettaa kuitenkin paliskunnille aitaamisvelvollisuuden, mikäli porot häiritsevät jonkun pihapiiriä tai viljelyksiä. Jos tässä tai mahdollisten vahinkojen korvaamisessa on joissakin yksittäistapauksissa ollut ongelmia, niin ne on tietysti selvitettävä. Ratkaisu ei ole kuitenkaan kokonaisen elinkeinn hävittäminen. Monet poronomistajat ovat myös maa- ja metsätalouden harjoittajia ja elinkeinot toimivat yleensä sulassa sovussa.
Pekka Säkkinen väitti kirjoituksessaan, että ”kaikki poronhoitoalueella elävät porottomat vaativat” porojen laidunnusoikeuden lopettamista. Epäilen, että näin laajaa kyselytutkimusta ei ole tehty. Epäkohtia voidaan tarkastella ja asioista keskustella avoimesti, mutta pieni ryhmittymä ei ole oikeutettu esiintymään poronhoitoalueen väestön valtaenemmistön edustajana. Poroelinkeinon merkitys Pohjois-Suomen taloudelle, kulttuurille, koko elämälle, on erittäin arvokas. Suuri osa myös poroja omistamattomista tämän tunnustaa ja on ylpeä alkuperäiselinkeinostamme.
Poronhoitolakia ei ole tarvetta avata, mutta sen käytäntöön soveltamisessa on tarvetta tarkentaa toimintatapoja. Maa- ja Metsätalousministeri valmistelee esitystä. Olen esittänyt lisäksi, että esimerkiksi keväisin ennen lumien sulamista järjestettäisiin paliskuntien ja paikallisten porottomien välisiä keskusteluita. Keskustelutilaisuudessa käytäisiin läpi tulevan kesän mahdolliset ongelmatapaukset ja toimenpiteet niiden ehkäisemiseksi.
