Arabialainen Abu Hamid kuvaa matkakertomuksessaan 1100-luvulta, kuinka kauppiaat matkustivat Bulgariasta Isu-nimiseen uskottomien maahan, josta he ostivat persialaisilla miekanterillä majavannahkoja. Volgan kauppiaat hankkivat näiltä kaukaisilta Permin ja Bjarmian alueilta arvokkaita turkiksia. Toisin sanoen nykyinen Lappi ja Viena oli jo tuolloin merkitty kirjoihin kauppa-alueena. Valkean Meren tunsivat myös viikingit, jotka vierailivat nykyisillä Vienan rannoilla.
Adam Bremeniläinen kirjoitti noin vuonna 1070 näistä Jäämeren rantojen oudoista asukkaista, joihin kuuluivat yksisilmäiset kykloopit, yksijalkaiset, koirankuonoiset, ihmissyöjät ja suomensukuiset vepsäläiset (ves, wizzi), joista syntyinen valkoinen kansa (weiss) ja jonka lapset syntyivät valkean karvan peitossa. Näin syntyi Valkea Meri (Vienan meri). Toinen kronikka liittyy norjalaisen Ottarin matkaan samaiselle alueelle. Ottar purjehti itään aina Bjarmiaan ja Grandviikiin (Kannanlahti) saakka. Näin kolkuteltiin jo Koillismaan itäreunoja.
Novgorodin ja Russian tuohikirjeet ovat paljastaneet mielenkiintoisia asioita, sillä niihin on kirjattu ylös kaupankäyntiin ja omaisuuteen liittyviä muistiinpanoja, ohjeita ja kirjeitä. Tuohikirjoituksista on löydetty jopa itämerensuomalaisia kirjoituksia ja paikannimiä. Historiankirjoihin ovat aina päässeet vain tärkeät asiat, tai sitten ikävät asiat, kuten tuomiot yms. Tavallista elämää ei juurikaan ole kirjattu ylös, koska sillä ei ollut merkitystä. Murhamiehet ja huoripukit, kuten myös kauppaan liittyvät tapahtumat, ovat saaneet paikkansa seuraavien sukupolvien iloksi.
Ilmeisesti Carolus ja Dorde (Palosaari) kirjataan kauppatavaraksi nimikkeellä ”orja” uuden isännän alle. Kaksi viivaa lukuisten muiden joukossa. Lisänimikkeenä saattoi olla jotain lähtöalueeseen liittyvää, jos se tunnettiin, tai sisarusten ominaisuuksiin liittyviä piirteitä. Näiden tervolalaisten kaukaisten orjasukulaisten kohdalla viittaus saattoi liittyä ihonväriin tms. Kyseessä oli tervolalaisorjien välivaihe matkalla premium-luokan markkinoille syvemmälle itään.
Nykyisenmuotoisia suku- ja etunimiä ei juurikaan ollut. Ihmisiä nimettiin talojen mukaan. Palosaari Tervolan Lapinniemessä oli ja on edelleen samainen talonpaikka: Palosaari. Etunimen asemaa ajoi kuninkaan veronkantokirjoissa jokin ilmaisu esimerkiksi ”JönsJönson” Tästä oli myös poikkeuksia, mutta poikkeukset kytkeytyvät usein yhteiskunnalliseen asemaan tai sotaväkeen. Nimiä annettiin tarpeen mukaan, jotta esimerkiksi sotamiehet voitiin identifioida. Sotamiehiä nimettiin fyysisten ominaisuuksien mukaan: Orre, Utter, Burda...
Virkavallan edustajilla oli nimet jo varhaisessa vaiheessa. Tämä näkyy myös Kuusamon veronkantokirjoista, joissa nimismies on kirjattu myöhempinä aikoina sukunimeltä. Kuusamoa ei virallisissa asiakirjoissa esiintynyt vaan mainintoina olivat ”Kitkeby” ja ”Maaseläby”. Tämä kaikki vasta kolmesataa vuotta myöhemmin Tervolan tapahtumien jälkeen. Kusamo oli ison vihan aikaan jo sivistyksen ja kirkon vallan alla ensimmäisen Palosaaren ilmestyttyä pakomatkallaan venäläisiä vainolaisia vastaan 1700-luvun vaihteessa.
Vaaleat naisorjat olivat haluttuja aviovaimoja, ja eräissä tapauksissa orjanainen eteni tulevan sulttaanin tai kaanin äidiksi. Oli ilmeistä, että vaaleaverisyyden uskottiin periytyvän jälkeläisille, mikä nosti lasten tulevaa statusta ja arvostusta. Näinhän on vielä tänäkin päivänä Aasiassa, missä esim. vaaleatukkaisuus on erittäin harvinaista. Vaaleaverisyys liitetään usein jumalaisuuteen ja sitä pidetään onnea tuottavana ominaisuutena.
Idässä orjakauppa alkoi saada uusia muotoja 1500-luvulla, kun Moskova tuhosi Novgorodin. Kansallisvaltioiden synty edellytti veronkeruuta valtion kassaan, mikä edellytti verotusjärjestelmän kehittämistä. Pysyvä asutus ja maatalous olivat verotuksen edellytys. Sama kehityskaari näkyi myös Ruotsissa, mikä heijastui kiinteän asutuksen suosimiseen ja leviämiseen niin Suomessa kuin Ruotsin metsäseuduilla.
Orjakauppa menetti vähitellen merkitystään, sillä venäläistä orjaa ei kannattanut myydä edelleen Lähi-itään, sillä orjilla oli nyt taloudellista merkitystä veronmaksajina ja tuotannontekijöinä. Venäjällä orjuus muuttui maaorjuudeksi, mitä se ei ollut ollut aikaisemmin. Orjat haluttiin pitää hallitsijan resursseina, joten omia kansalaisia, jotka oli kaapattu muualle orjiksi, ostettiin takaisin. Näin mm. Ruotsin kuningas osti Venäjältä takaisin omia kansalaisiaan.
Oman lukunsa muodostaa suuren Pohjan sodan seurauksena alkanut iso vihan aika Suomessa 1700-luvun alussa, jolloin suomalaisia vietiin Venäjälle vankeuteen. Venäläiset sotilaat ja varsinkin kasakat vangitsivat suomalaisia naisia ja lapsia, jotka he lähettivät orjikseen Sisä-Venäjälle. Pohjanmaan rannikkoalue joutui venäläisten silmittömän terrorin kohteeksi. Alue piti saada tyhjäksi asutuksesta mahdollisen ruotsalaisvaaran vuoksi. Ihmisiä tapettiin, käristettiin eläviltä ja naiset joutuivat joukkoraiskauksen kohteeksi. Pahin yksittäinen terroriteko tapahtui syyskuussa 1714 Hailuodossa, jolloin parinsadan kasakan joukkio tappoi yhdessä yössä kirveillä 800 saaren siviiliä. Pietarin rakennustöihin vietiin noin 20 000 suomalaista ja pelkästään Pohjanmaalta vietiin orjiksi noin 5 000 suomalaista, joista suurin osa oli lapsia.
Pohjois-Suomesta Tornio ja Kemi joutuivat useamman kerran hävityksen kohteeksi strategisen sijaintinsa vuoksi. Sotasaalista metsästävät kasakat kiduttivat pieksemällä, polttamalla ja paistamalla ihmisiä saadakseen heidät paljastamaan, mihin he olivat kätkeneet vähäiset viljansa ja omaisuutensa.
Ruotsalainen virkamiehistö, papit mukaan luettuna, pakeni Ruotsiin. Ruotsin kuningas maksoi heille edelleen palkkaa. Suomalainen rahvas pakeni piilopirtteihin ja syrjäseuduille. Ilmeisesti tässä vaiheessa tuli myös Kuusamoon terroria paenneita lantalaisia. Heidän joukossaan oli ainakin kuusamolaisen Palosaaren suvun kantaisä, joka lähti Tervolasta. Lähes kaikki muut Palosaaren suvun jäsenet tapettiin Tervolassa. Näin kertovat kirkonkijat.
Pohjolassa ei varsinaista orjuutta harrastettu, mutta siihen rinnastettavia ihmisriistoja kylläkin esiintyi. Viimeisin muoto oli huutolaiset. Huutolaiset kaupattiin työvoimaksi maatalouteen. Halvimman tarjouksen tehnyt isäntä sai huutolaisen työresurssin käyttöönsä.
Tänä päivänä orjuuden ilmenemismuoto on ihmiskauppa. Pakolaisten rahtaus Afrikasta ja Lähi-Idästä on miljardien eurojen liiketoimintaa. Ihmissalakuljetus on tänä päivänä samaa kokoluokkaa kuin kansainvälinen huume- ja prostituutiokauppa. Entisajan orjakauppiaat ovat muuttaneet vain muotoaan. Ihmisvirrat kulkevat tänä päivänä etelästä pohjoiseen, kun ne 1000–1600-luvuilla kulkivat pohjoisesta etelään.
