Helsingin kaupunki on tehnyt varsin laadukkaan selvityksen tuulivoiman sosiaalisesta hyväksyttävyydestä. Tuulivoimasta yleisesti on positiivinen mielikuva, mutta käsitys muuttuu kriittisesti ja lopulta vastaiseksi, kun myllyjä aletaan suunnittelemaan asuinympäristöön ja tietoisuus niiden vaikutuksesta kasvaa.
Esille nousee näkymän muuttuminen, tuulivoiman äänet ja välkevalot sekä mahdolliset vaaratekijät mm. siivistä sinkoilevat jäälohkareet ja hallitsematon tulipalo. Ihmisiin kohdistuvat terveysvaikutukset on myöskin vakava asia, josta vasta nyt aletaan saamaan tutkittua tietoa.
Suuret jättiluokan myllyt ottavat alueen visuaaliseen hallintaan ja liikkuminen tuulivoiman teollisuusalueella vaikeutuu ja rajoitetaan.
Tanskassa tuulivoiman rakentaminen on luotu paikallisväestön etujen pohjalta ja paikalliseen omistukseen perustuen. Tuulivoiman ympärille on perustettu asukkaiden hallitsemia osuuskuntia ja samalla selvitetty, mitä hyötyä tuulivoimasta voisi olla alueen matkailulle, maanviljelylle, asumiselle jne.
Tuulivoiman tuotto käytetään haittoja kärsivien asukkaiden hyväksi sekä energian hinta on paikallisten päätettävissä.
Suomessa tuot jaetaan monikansallisille sijoittajille.
Posion tuulivoiman kokemuksen perusteella Suomessa lähdetään ihan päinvastaisesta strategiasta. Monikansallinen rahoitusyhtiö päättää rakentaa tuulivoimaa, kunnan päättäjät hyväksyvät kaikki rahoitusyhtiön ehdot ja paikallisille asukkaille jää tuulivoiman teollisuusalueen haitat.
Posiolla erityispiirteenä on sidonnaisuudet yhteismetsän ja kunnan päättäjien välillä, jolla perusteella hallinto-oikeus kumosi tuulivoima kaavan.
Suomessa tuulivoiman rakentaminen on toteutettu kovalla kiireellä, josta on seurannut paikallisia ristiriitoja ja haitat on havaittu vasta kun jättimyllyt pyörii mökkikylien ja asuinyhteisöjen nurkilla.
Vähin mitä tuulivoiman rakentamisen yhteydessä tulisi tehdä on, että tuulivoimayhtiölle ja kunnalle sekä maanomistajalle määrättäisiin asuntojen ja mökkien lunastuspakko.
