Yhdysvaltojen presidentinvaalit ovat ohitse. Kansa on puhunut, vaalitulos on vahvistettu ja uutta hallintoa muodostetaan. Vaalituloksesta ei ole valitusoikeutta, mutta sen analysoinnille on sijansa.
Vaalikampanjoinnin aikana merkille pantavaa oli valtamedian yksipuolinen ja vahvasti asenteellinen julkaisupolitiikka niin siellä kuin täälläkin. Erityisesti Suomessa maan päälehdet pitävät vaaleja hämmästyttävästi esillä sivukaupalla olevin vaalikoostein. Toiminta vaikutti lukijasta lähinnä pakonomaiselta.
Jo sangen varhaisessa vaiheessa median valitsema mediapelin henki - upporikas tai rutiköyhä - vaikutti vähintäänkin uhkarohkealta, kun kaikki oli pantu peliin ja vain yhden kortin varaan, mikä lopulta kuitenkin petti.
Vaalituloksen selvittyä alkoivat superselittelyt - todelliset valtamedian peruutusviikot. Siihen kuuluivat kiinteästi mukaan kaikenlainen vääristely ja väistely. Suomen johtavista poliitikoista oikeastaan vain puoluejohtaja, ulkoministeri Timo Soini osoitti todelliset valtiomiestaitonsa kannanotoissaan - niin ennen vaaleja kuin niiden jälkeenkin.
Yhdysvaltojen presidentinvaalit olivat yksi etappi lisää sivistyneen maailman aseettomille ja verettömille kansannousuille - populististen puolueiden ja poliitikkojen voittokululle. Jo nyt on selvää se, että muutos ei tule jäämään vielä tähän. Lisää on luvassa ja roppakaupalla.
Kansan sana kukisti kertaheitolla sekä puolue-eliitin että herraskaisen itseään paremmistona pitävän suppean herraluokan. Valtakoneisto unohti epäviisaasti sen, että etuoikeutetuillakaan ei ole äänestyslapuissa eliittikertoimia.
Kun herran ja narrin äänellä on tasan sama tulosvaikutus, vaalit ratkaisee laaja keskiluokka. Sekä ne, jotka siihen kuuluvat että he, jotka siihen pyrkivät. Kaikkinensa vaalitulos oli karu opetus erinäisen eliitin itseähkylle.
Perinteistä puolue-eliittiä Trumpin voitto rankaisi niin kilpailevassa demokraattileirissä kuin hänen omissa republikaanijoukoissaankin. Valkoisen talon valtiasta - isäntäänsä purreet puoluekoirat - tulevat jatkossa saamaan oletettavasti ansionsa mukaan.
Tällaista vanhavennamolaista sydäntä tietysti lämmittää suunnattomasti, kun erilaiset tutkijat ja dosentit vaalien jälkeen analysoivat unohdetun kansan esiinmarssista jopa Amerikan mantereella asti.
Näissä arvioinneissa ollaan erityisen oikeassa. Jo historia on osoittanut sen, että kansan syvien rivien lähtiessä liikkeelle muuritkin kaatuvat. Kansan ääni oli tällä kertaa vastaisku valtamedian tarjoamalle valmiiksi pureskellulle ja jo ennakkoon julistetulle vaalitulokselle.
Amerikan kansa siis piti vallan omissa käsissään eikä luovuttanut sitä sen paremmin poliittiselle eliitille, valtamedialle kuin gallupeillekaan.
Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa tapahtunut Suomen poliittisen historian suurin puoluekannatusmuutos, iso Jytky, on heijastunut maailmalla moneen kolkkaan aina Brexitin kautta Trumpin tornadoon.
Miten tästä jatketaan eteenpäin? Amerikassa aivan niin kuin ennenkin, maailmanloppua ei tullutkaan. Trumpin politiikan onnistumista voidaan arvioida vasta sitten, kun päätöksiä on tehty ja tuloksia suuntaan tai toiseen alkaa ilmaantua. Siihen saakka on syytä antaa työrauha toimijoille.
Muualla ja erityisesti Suomessa on valmistauduttava Jytkyn jatkumiseen myös kuntatasolla. Trumpin esimerkki osoittaa kouriintuntuvasti sen, että mikä on Yhdysvalloissa mahdollista, on tehtävissä myös Suomessa ja jopa Kuusamossa.
Kuusamolaisten ja Koillismaan kansan ei ole mitään syytä uskoa suuren rahan gallupharhautukseen. En ole ikinä saanut yhteydenottoa yhdeltäkään gallup-tehtailijalta eikä minulla ole mitään syytä luovuttaa äänioikeuttani gallupeille. Käytän oman ääneni vaaleissa aivan itse ja vieläpä tarkkaan harkiten.
Päätöksentekoni pohjaksi en tarvitse sen paremmin puolue-eliitin kuin valtamediankaan tai gallup-laitosten ohjailua. Luotan vakaasti siihen, että myös sinä osaat päättää aivan itse.