Joukamo Kortesalmi ansaitsee kiitoksen. Hän lähes ainoana on lähtenyt puolustamaan USA:n uutta presidenttiä Donald Trumpia, jota lähes kaikki tuppaavat arvostelemaan. Joukamo vetoaa hypersuper-valtiomies Timo Soiniin, ja selittää että Trump on juuri sen unohdetun ja päähän potkitun kansanosan edustaja. On kerrassaan erinomainen asia, että nyt meilläkin on tällainen Trumpin asiantuntija. Niinpä hän varmaan osaa valistaa minua tietämätöntä muutamissa tätä herra koskevissa kysymyksissä.
Kuinka uskottava unohdetun kansan edustaja on omalla yksityiskoneellaan lentävä miljardööri, joka tähän kulkuvälineeseen on laitattanut kultaiset vessanpöntöt? Minun vaivaisen ymmärrykseni mukaan hän elää valovuosien päässä mainitun unohdetun kansan arkitodellisuudesta.
Kuinka uskottava presidentti on sellainen, joka joka ainoan puheensa aloitti huutamalla kurkku suorana ”Clinton linnaan!” Tätä iskulausetta hän huudatti kannattajillaankin. Nyt, kun hänet on valittu, hän onkin käynyt selittämään, että tämä Clinton oli itse asiassa hyvä ulkoministeri, eikä hän halunnut aiheuttaa minkäänlaista harmia Clintoneille. Muitakin vaalikampanjansa vaatimuksia Trump on käynyt perumaan. Trump moitti Washingtonin eliittiä, että nämä pettävät kansaa puheillaan. Mitä hän sitten itse muuta tekee, kuin vetää tyhmää kansaa höplästä?
Yksi vaatimus, jonka Trump ilmeisesti aikoo pitää, on vapaakauppasopimusten lopettaminen, siirtyminen suojatulleihin ja kahdenvälisiin eli bilateraalisiin sopimuksiin. Tämä merkitsisi kahta asiaa nimittäin ensiksikin korkotason nousua ja toiseksi hintojen nousua. Korkotason nousu merkitsisi investointien vähenemistä ja sitä kautta työttömyyden lisääntymistä. Hintojen nousu koskisi erittäin ankarana juuri tähän unohdettuun kansanosaan, joka muutoinkin elää kädestä suuhun. Tuo politiikka hyödyttää juuri ökyrikkaita ja rokottaa köyhiä. Kyllä Trump varmasti tietää, mitä tuosta seuraa, mutta tietääkö ”unohdettu kansa”? Ei Trump ainakaan ole sitä heille kertonut.
Mennäänpä sitten tämän hypersuper-valtiomiehen omalle tontille. ulkopolitiikkaan. Trump on vihjannut, että hän ihailee Putinia, ja on valmis tämän kanssa yhteistyöhön. Erinomainen asia, mutta keidenkä kustannuksella se tapahtuu? Joka kerran, kun USA ja Venäjä ovat päässeet sulaan sovintoon, se on tapahtunut jonkun tai joidenkin reunavaltioiden kustannuksella. Ukraina on ensimmäisenä liipasimella, ja siellä onkin jo älähdetty. Myös Baltian maat ovat hermostuneet, sillä Trump on asettanut kysymyksen alaiseksi, tokko Yhdysvaltain sellaisia kannattaa puolustaa. Suomi on ulkopolitiikassaan säilyttänyt näkyvän NATO- klausuulin, mutta mikäli Trump ja Putin löytävät toisensa, niin todennäköisesti mokoman klausuulin voi unohtaa, sillä Putin ei halua lisää NATO-maita rajoilleen. Suomikin on tuominnut Krimin miehityksen, mitä Trump pitää ihan Venäjän sisäisenä asiana.
Jospa Joukamo joko yksin tai yhdessä hypersuper-valtiomiehen selittää, missä kohdin minun järkeilyni ontuu. Minä nimittäin olisin hyvin onnellinen, jos he osoittaisivat minun erehtyneen.
