Taivalkosken Teatteri näköjään tietää, mitä osaa. Se oli ottanut tämän kesän näytelmäksi haastavan produktion eli Kalle Päätalon kirjailijatiestä kertovan näytelmän Päätalo. Näytelmän on dramatisoinut kirjailijan omien tekstien pohjalta Aila Lavaste, eikä tehtävä todellakaan ole ollut helppo. Näytelmästä selvisi kiitettävin arvosanoin Taivalkosken Teatterin tekijät ohjaajansa Sini-Sisko Calamniuksen johdolla.
Tarinassa kuvaillaan Kallen elämänmenoa samanaikaisesti kotona Kallioniemessä sekä Kirvestiellä Tampereella pääasiassa ajalta, jolloin elettiin kirjailijan karikkoista alkutaivalta. Hän oli avioitunut toisen vaimonsa Leenan kanssa ja ensimmäinen tytär Riitta syntyi. Vasta neljännelle kustantajalle, Gummerukselle, lähetetty käsikirjoitus johti uraan. Sekä vaimo että Kallen sisar Aune uskoivat tulevaan kirjailijaan alusta alkaen. Näin ei ollut kotona Kallioniemessä, jossa etenkin Herkko-isä ei arvostanut poikansa tekemisiä lainkaan ja siitä aiheutui ristiriitoja perheessä.
Jos dramatisointi Päätalo-näytelmässä oli onnistunut, niin näyttelijät nostivat esityksen aivan huikealle tasolle. Ei voi kuin ihmetellä, miten Taivalkoskelta löytyy näin paljon lahjakkaita näyttelijöitä. Kalle Päätalon roolihenkilöt niin nuorena kuin vähän vanhempana Kallena eivät jättäneet ketään kylmäksi. 6-13 -vuotiasta Kallea esittäneestä Kalle Koskesta saamme vielä kuulla. Käsittämätön roolisuoritus, joka kantoi herpaantumatta näytelmän alusta loppuun. Taivalkoskelle on syntynyt luonnonlahjakkuus nimeltä Kalle Koski.
Aikuista Kallea esittäneen Matti Kivelän näyttelijäsuoritus oli niin ikään vertaansa vailla. Välillä tuntui siltä, kuin katsoja olisi itse elänyt Päätalon elämää Kirvestiellä Tampereella. Kivelä on loistava Päätalon tulkki niin onnistumisten kuin pettymysten hetkillä ja Päätalon kautta hän on loistava suomalaisen miehen tunteiden tulkitsija.
Tässä arvioissa haluaisin mainita kaikki näytelmässä esiintyneet henkilöt, mutta se on mahdotonta. Nostan kuitenkin Markku Naumasen, joka on suht uusi löytö Taivalkosken Teatterille. Hänen suorituksensa Mika Waltarina on mainio. Aivan omaa luokkaansa kuitenkin on hänen eläytymisensä Kallen kannustajajoukoissa, kun Päätalo hiihti rakennusmestareiden hiihtokilpailuissa. Etenkin läheltä katsottuna yksi kesän hupaisimmista teatterikohtauksista.
Ihan pakko on mainita myös Leena Päätaloa esittänyt Katariina Huhtala, jonka roolisuoritus oli uskottava. Ajattelemaan pisti myös muutaman vuosikymmenen takainen maailma, jolloin oli luonnollista, että Kallen sisar asui Kirvestiellä ja kaikki elivät suurin piirtein sulassa sovussa. Aunea esitti Milla Jokela, joka näytteli just sopivasti.
Päätalo-näytelmän on ohjannut ja sovittanut siis Sini-Sisko Calamnius. Hänen panoksensa esityksen kokonaisuuteen on ratkaiseva. Ammattilaisen käden jälki näkyy näytelmän harmonisena kokonaisuutena. Jos jotain negatiivista näytelmästä on sanottava, niin näyttelijöiden äänet hävisivät joissakin kohtauksissa.
Näytelmä ei ole helppo kesänäytelmä vaan antaa katsojalle pohdittavaa pitkäksi aikaa. Taivalkosken Teatteri täyttää ensi vuonna 30 vuotta. Teatterilaisilla riittää tekemistä, jos he silloin pystyvät vielä parempaan suoritukseen kuin tänä kesänä on nähty.
Sisko Ojajärvi
