Aurinko paistoi täydeltä terältään pelipäivän aamuna Bilbaossa. Lomapäivän ohjelmassa oli Baskimaan ylpeyden Athletic Bilbaon päiväpeli Valenciaa vastaan. Kotijoukkue oli aloittanut sarjakautensa yläkanttiin ja komeili välillä jopa La Ligan kärjessä, kun taas vierailijan kauden aloitus oli ollut alavireinen. Olipa Valencia vaihtanut valmentajaakin parin hassun kierroksen jälkeen. Odotukset Bilbaossa olivat siis suuret.
Bilbaon San Mames -stadion on miellyttävästi keskellä kaupunkia, joten matka hotellilta pelipaikalle oli muutaman sadan metrin leppoisa kävely. Heti ulos astuessa oli pelipäivä nähtävillä. Punavalkoraitaisia asuja näkyi kaikkialla ja kaikilla oli sama suunta. Stadionin lähestyessä tunnelma vain tiivistyi. Paikalliset ravintolat ja baarit sekä kadunkulmat olivat täynnä kannattajia. Ja peliin oli lähdetty yleensä koko suvun voimin. Lapsiperheet olivat hyvin yleinen näky kannattajajoukossa, mutta myös pitemmän linjan kannattajia näkyi runsaasti.
San Mames on hienoimpia stadioneita missä olen käynyt. Kaikki sujui hämmentävän nopeasti ja mutkattomasti. Portilla jopa turvatarkastukset jätettiin välistä. Kannattajilla näkyikin olevan paljon erilaisia reppuja ja nyssäköitä mukanaan. Niiden tarkoitus selvisi myöhemmin pelissä. Suoraviivaisen kipuamisen jälkeen löysimme paikkamme stadionin ylälehteriltä punavalkoisen yleisön seasta. Paitojen selkämyksistä pystyi päättelemään, että baskihyökkääjä Aritz Aduriz oli yleisön suurin suosikki. Katsomossa tuntui, että kaikki tunsivat toisensa. Peliin oli tultu perheitten, sukujen ja lähikortteleiden kanssa. Tuttavalliset hola-huudot kaikuivat ympäriinsä kannattajien tervehtiessä toisiaan. Tunnelma alkoi tiivistymään huivien noustessa ilmaan.
Pelin alussa tietenkin vielä laulettiin seuran kannatuslaulu aloituspotkun jo lähtiessä. Valitettavasti vierailija Valencia oli terävämmässä kunnossa avausjaksolla ja meni 1-0 -johtoon. Mutta puoliajalla tuli käyttöä repuille. Niistä alettiin kaivamaan toinen toistaan parempia herkkuja ja yhtäkkiä katsomo olikin muuttunut kymmenien tuhansien henkilöiden piknik-paikaksi. Onneksi olin syönyt aamiaista ennen peliä.
Toisella puoliajalla yleisön suosikki Aduriz pääsi kentälle ja hän aiheuttikin liikkeillään harmaita hiuksia Valencian puolustukselle. Varsinkin kulmapotkukaruselli oli mielenkiintoista seurattavaa. Maalinteossa Bilbao ei päässyt valitettavasti tolppaa pitemmälle ja katsomossa alkoi jo tunteet kuumenemaan. Osasipa espanjaa ymmärtävä seuralainen kertoa, että osa lauluista oli jo hävyttömiä pilkkalauluja vastustajalle. Siihen osallistui jopa riviä alempana istunut perheen isä, joka tosin palautettiin nopeasti kuriin ja nuhteeseen muun perheen toimesta.
Pelin jälkeen paikalliset ravintoloisijat hieroivat taas tyytyväisinä käsiään kannattajien kansoittaessa pöydät lounaan tai virvoitusjuoman toivossa.
San Mames toimii muuten tulevissa EM-kisoissa Espanjan kotistadionina lohkovaiheessa. On siis hyvinkin mahdollista, että huuhkajat tekevät arvokisadebyyttinsä Bilbaossa Espanjaa vastaan. Gijonin ihme on jo osa suomalaista jalkapallohistoriaa. Tuolloin tosin huuhkajien tuloskunto oli heikompi kuin nykyään. Loogisesti ajatellen huuhkajat siis saavuttavat pelistä paremman tuloksen kuin Gijonissa.
