Joku soittelija oli Nato-kannanottoni johdosta äimistynyt niin paljon, että oli sijoittamassa minut Paavo Väyrysen kaavailemaan uuteen puolueeseen. Minua on oltu sijoittamassa milloin Kepuun, milloin demareihin, milloin vasureihin ja milloin vihreisiin. Minä en hätkähdä mistään näistä sijoitteluista.
Onpa minua haukuttu kommunistiksikin, eikä siinäkään mitään vikaa ole, muuta kuin se, etteivät kommunistit minua riveihinsä ottaisi. Olen nimittäin edelleen patataantumuksellinen kokoomuslainen. Sen sijaan Väyrysen Paavon puulaakiin työntäminen on sentään liikaa. Sitä minä pidän sentään loukkauksena.
Kyllä minä sen hyväksyn, että miehellä on kunnianhimoa, ja Väyrysellähän sitä on vaikka muille jakaa. Hyväksyn senkin, että koettelee oman puolueensa rajoja ja arvostelee sitä, sillä niinhän teen minäkin.
Mutta sitä minä en voi hyväksyä, että puolueen kunniapuheenjohtaja lähtee omaa puolueettaan hajottamaan. Tämä on minusta ilmiselvä petos. Kyllä oman puolueen osoittaman luottamuksen pitäisi sen verran painaa, ettei tuollaiseen ryhdy. Minä en voisi omalle puolueelleni koskaan sellaista tehdä, vaikka tämä puolue ei ole tehnyt muuta kuin suonut kultaisen ansiomerkin. Puoluettani voin arvostella ja niin teenkin, mutta hajottamaan en ryhdy.
Mitä tulee sitten Väyryseen ja hänen puulaakiinsa, niin kyseinen soittelija on hänen ajamiinsa asioihin tutustunut puutteellisesti. Europarlamentaarikko Väyrynen on niin kutsuttu Eu-kriitikko, joka haluaisi Suomen välittömästi eroavan eurosta. Itse EU:hun kuulumiseenkin Väyrynen suhtautuu suorastaan ynseästi, ja mikäli Englanti päättää siitä erota, niin Väyrynen on varmaan ensimmäisten joukossa hajottamassa koko EU:ta.
Kokoomuksen tavoin minä suhtaudun täysin myönteisesti Euroopan unioniin. Tämä unioni on varmin tae siitä, että Euroopan alueella säilyy rauha.
Minä olisin jopa valmis tiivistämään Euroopan unionia siten, ettei siellä olisi vapaa matkustajia niin kuin nykyisin on. Minusta on kyseen alaista, onko Unkarin ja Puolan tapaisten puolidiktatoristen valtioiden paikka EU:ssa. Niin ikään Turkkia ei nykyisellään missään tapauksessa pitäisi ottaa EU:n jäseneksi. Euroopan unionin hajoaminen olisi erittäin suuri tappio maanosamme rauhalle.
EU on rauhanliitto, mutta NATO on sodan liitto eli siis puolustusliitto.
Minä suhtaudun kriittisesti siihen liittymiseen tässä vaiheessa, koska se vahingoittaa vakavasti suhteitamme Venäjään. Tässä asiassa minä olen puolueemme vanhan puheenjohtajan J. K. Paasikiven linjoilla ja katson, että puolueeni on valitettavasti unohtanut tämän valtiomiehen opetukset asiassa.
Sen sijaan nykyinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei ole selvästikään unohtanut. Olen siis hänen kanssaan täsmälleen samaa mieltä, myöskin siitä, että NATO:on pitäisi liittyä vain, jos enemmistö Suomen kansasta sitä haluaa. Nykyisessä Suomen puolustusyhteistyössä Ruotsin kanssa sen sijaan ei näe mitään vikaa.
Summa summarum nykyinen Suomen turvallisuuspolitiikka on oikeansuuntainen. Sen muuttaminen ei ole viisasta.