Pääkirjoitus
Kuusamossa Karhujuhlilla viime viikonvaihteessa vieraillut ympäristöministeri Ville Niinistö, vihr. ei usko, että Juomasuolla on joskus kaivostoimintaa. Hän toteaa näin Koillissanomien maanantaisessa haastattelussa.
Ministerin mielestä kaivosyhtiön kannattaisi itse vapaaehtoisesti luopua hankkeesta. Lisäksi hän totesi, että yhtiön ainoan työntekijän vetäminen pois Kuusamosta osoittaa yhtiön aistivan, ettei kaivosta tänne haluta.
Sinänsä on hyvin ymmärrettävää, että vihreiden ympäristöministeri ei ole myötämielinen kaivosasialle olletikin kun siihen liittyy Kuusamossa vielä uraani, kaivoksen välittömässä läheisyydessä olevat arvokkaat vesistöt ja luontoalueet sekä Rukan matkailukeskus.
Tosin haastattelun loppuosassa Niinistö toteaa kaivosten sopivan sellaisille alueille, joilla ristiriidat ovat vähäisiä.
Ympäristöministerillä ja ministeriöllä kokonaisuudessaan on melkoisesti sananvaltaa, kun jollekin tietylle kaivokselle ollaan hakemassa lupaa. Kuusamon Juomasuon tapauksessa ministeri on hyvin perillä asioista ja häntä on informoitu hyvin paikalliselta tasolta.
Selvää kuitenkin on, että tämän lopun vaalikauden aikana Juomasuon kaivoshanke ei ennätä nytkähtää ainakaan eteen päin eikä nykyinen ympäristöministeri pysty siihen vaikuttamaan. Ensin pitäisi tehdä uusi ympäristövaikutusten arviointi ja se vie ilmeisesti vuosia.
Niinistö toi esille haastattelussa kaksi asiaa, jotka olisivat toteutuessaan merkittäviä. Ensinnäkin se, että kunnilla tulisi olla veto-oikeus kaikkiin kaivoksiin, ei vain uraani-kaivoksiin. Myös osa kaivosveron tuloista pitäisi jäädä seudulle.
Kummatkin ovat kannatettavia ajatuksia. Kuntien määräysvaltaa siihen, tuleeko kaivos johonkin kuntaan, on nykyisestä lisättävä. Kaivos jättää merkit maastoon jopa ikiajoiksi ja paikallisilla ihmisillä on oltava siihen sananvaltaa.
Kaivoksesta hyötyy nykyisin pääasiassa kaivosyhtiö. Kunnan on myös saatava hyödystä oma osuutensa jonkinlaisen veron muodossa aivan kuten ministeri esitti.