On näköjään kulunut tarpeeksi aikaa yleensä sodan ja Lapin sodan päättymisestä,että sen vaikutuksista voidaan kirjoittaa. Kirjoittajina ovat siitä kolmannen sukupolven henkilöt, kuten Minna Rytisalo, Lapin Sodankylässä syntynyt.
Rovaniemeläinen Katja Kettu Kätilö-romaanissaan toi esille hätkähdyttävän tilanteen saksalaisten sotilaiden suljetusta alueesta, sen tapahtumisista.
Suomihan salli saksalaissotilaiden kauttakulun, että heille yhteys Norjaan oli mahdollinen.Vastavuoroisesti Suomi sai elintarvikkeita ja sotakalustoa tarvikkeineen sekä tukea. Näin lyhyesti sanottuna.
Itse sota-ajan eläneenä, sodan alkaessa alakoululaisesta vanheten, muistan jotain kuulopuheiden mukaan e.o.asiasta, kotini sijaitsi silloin Etelä-Pohjanmaan ”rauhallisessa”maalaispitäjässä.
Lapin sota, joka oli erillissota, johtui ankarista rauhanehdoista, jonka mukaan saksalaissotilaat oli ajettava pois vain kahden viikon kuluessa, mikä oli järkyttävän lyhyt aika. Se toteutuikin Etelä-Suomen alueelta, mutta Lapin alueelta ei ja tuli ns. Lapin sota. Ellei Suomi pystynyt häätämään, tulisi idästä apu.
Pelättiin,että Suomi saattaisi silloin tulla miehitetyksi. Viimeiset saksalaissotilaat poistuivat 27.4.1945.
Entisistä ”aseveljistä”oli tuolloin tullut vihollisia. Siihen astiset rinnakkaiselot ja ystävyyssuhteet olivat koetuksella. Rovaniemi oli keskiössä ja hotelli Pohjanhovi upseerien käyntipaikkana. Nämä olivat kohteliaita, heillä oli kova kuri ja rikkeet rankaistiin ankarasti. Annikki Kariniemi aikanaan viihderomaaniksi luokittelemani Veren kuva-kirjassaan on sivunnut aihetta. Hammaslääkäri, upseeri Kalervo Ervasti Maija-Leena puolisoineen on aikanaan vaikuttanut Rovaniemellä, jo edesmenneet,e ivät ole kertomassa muistelmiaan. Seppo Ervastilla, historian lehtorilla varmaan olisi pohjaa kirjoittaa kaunokirjallinen teos tuohon aikaan liittyen, mutta hän on pitäytynyt dokumenteerisiin kirjoihin.
Edesmennyt aviopuolisoni oli kotoisin Lapin Kemijärveltä,j oten jotain olen ”keittiön kautta”kuullut aiheesta. Lapin sodan alkaessa väestö evakuoitiin, jossa hän vapaaehtoisena nuorukaisena joutui olemaan nk. juoksupoikana Kemijärveä tyhjennettäessä. Lapin väestö erehtyi luulemaan,että Lappikin jouduttaisiin luovuttamaan. Selvisi sittemmin, että luulo johtui ruotsinkielisen tiedottajan huonosta suomen kielen käytöstä.
Osa väestöstä joutui Ruotsiin, osa Keski-Pohjanmaalle evakkoon.
Sodan kokeneet eivät juuri kertoneet siitä. Liekö se ollut sopimus tai traagiset kokemukset-haluttiin unohtaa. Mutta jotain on jäänyt: kirjeitä, valokuvia, päiväkirjoja, muistitietoa, joiden perusteella jälkipolvet historian tietoja yhdistellen voivat käyttää lähteinä jakirjoittaa kertomuksia, novelleja, jopa romaanin, faktaa ja fiktiota yhdistellen -jos tuntee tarvetta ja taitoa on.
Pauli Saapunki on romaanissaan valottanut maalaisväestön myönteistä suhtautumista saksalaissotilaisiin, he kun auttoivat talon töissä, kun omat olivat rintamalla.
Ei ollut tavatonta,että nuorten kesken muodostui läheiset suhteet, rakastumisiakin. Rytisalon romaanissa tapahtui niin kaksoissisarelle Siskolle ja hän vieläpä lähti rakastettunsa kanssa Norjan kautta laivalla Saksaan, mutta pettyi pahasti. Selvisi kuitenkin siellä ja sittemmin takaisin Suomeen. Joidenkin kohdalla kävi paljon huonommin.
Olkoot asetelmat mitkä tahansa, kuviot lienevät samansuuntaisia henkilötasolla.
Traagista on,miten nykyaikana tietyillä tahoilla käydään sotaa vuosikausia, pakolaisvirrat vyöryvät Välimeren yli Eurooppaan-Itä-Euroopassa on rauhatonta edelleen.
Mitä Rytisalon Lempi-romaaniin tulee, siinä rakkaus esiintyy kauneimmillaan ja pahuus kauheimmillaan.
Romaaniin sen enempää puuttumatta iäkkäälle lukijalle se toi mielleyhtymiä,joita tässä toin esille vielä kirjoittamaan kykenevänä.