"Minun oma suo­ma­lai­nen iden­ti­teet­ti­ni on kyllä vahva" - Helena Bicer lähti Kuu­sa­mon Kan­to­ky­läs­tä Ruot­siin opet­ta­jak­si 40 vuotta sitten

-
Kuva: Kari Kantola

Hieman kiireisen ja boheemin vaikutelman itsestään antava naisihminen polkee ylös mäkeä Fyris-joen rantakadulla. Tuomiokirkon ohitettuaan hän laskeutuu satulasta ja kiinnittää pyörän vankalla ketjulukolla parkkipaikan rauta-aitaan.

Helena Bicer saapuu akateemiseen tapaan varttitunnin myöhässä Upsalan tuomiokirkon parkkipaikalle. Kuusamon Kantokylästä lähtöisin oleva Bicer on asunut ja työskennellyt runsaat 40 vuotta Upsalassa. Hän on opettanut suomea, ruotsia ja englantia ruotsalaisille sekä ruotsia suomalaisille ja tarpeen tullen muillekin.

Tyttönimellään Kyynärsalmi Helena Bicer kirjoitti ylioppilaaksi Kuusamon lukiosta 1969 ja suoritti englannin ja ruotsin kielen maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa. Opiskeluaikanaan hän kävi useaan otteeseen keikkatöissä Ruotsissa ansaitsemassa opiskelurahoja.

Tutkinnon suoritettuaan hän sai apurahan Suomalais-ruotsalaiselta kulttuurirahastolta. Sen turvin hän lukuvuonna 1975-76 suoritti jatko-opintoja Upsalan maineikkaassa yliopistossa ”vapaana kuin taivaan lintu”, kuten hän omia asenteitaan muistelee.

Samalla reissulla hän tuli hakeutuneeksi Enköpingiin, Upsalan naapurikuntaan, antamaan kotikielen opetusta sinne asettuneiden suomalaisten maahanmuuttajien lapsille. Hän opetti peruskoulun ala-asteella olevia lapsia, 18 oppilasta kussakin ryhmässä.

– Hirveän mukavia lapsia, hän muisteli.

Näin urkeni – ikään kuin vahingossa - ura maahanmuuttajien opettajana Ruotsissa.

Vakituisen opettajan viran saamisen edellytyksenä olevan opetusharjoittelun hän kävi vielä suorittamassa Helsingissä ja palasi Upsalaan muodollisesti pätevänä opettajana.

Siitä alkoi monipuolinen ura opettajana, eri luokka-asteilla peruskoulussa ja lukiossa. Hän on opettanut myös aikuisia ”Komvuxissa”, joka vastaa Suomen kansalaisopistoa.

Fyris-joen rannalla sijaitsevassa kreikkalaiseen ravintolassa Helena Bicer ryhtyy kertomaan kokemuksistaan ja muistoistaan opettajana Upsalassa. Vuolas muistelu sisältää lisäksi havaintoja ruotsalaisesta yhteiskunnasta yleensä, maahanmuutosta ja kotikaipuusta, näkemyksiä lastenkasvatuksesta vieraissa oloissa, ajatuksia kielen merkityksestä ja sen opettamisesta maahanmuuttajille, sekä paljon muuta.

– Ruotsin johtava yliopistokaupunki Upsala oli monikulttuurinen asuinpaikka. Jo kerrostalojen porraskäytävien nimikylteistä havaitsi asukkaiden taustojen moninaisuuden, hän kuvaa alkuaikojen asumisympäristöään.

Lisäsisältöä monikulttuurisuus saa, kun pihalla seuraa leikkivien lasten touhuja heidän selittäessään toisilleen asioita. Omiin äidinkieliinsä lapset sekoittavat lainasanoja ja ilmauksia ruotsista sekä useista muista pihalla puhutuista kielistä.

– Ruotsi on oikeastaan ollut jo vuosisatoja monikulttuurinen maa, Helena Bicer arvioi.

– Tämä pätee varsinkin Upsalaan. Työn perässä hakeutuvien ja myös töihin rekrytoitujen maahanmuuttajien ohella tänne on tullut ja jatkuvasti tulee runsaasti korkeakouluopiskelijoita kaikkialta maailmasta. Kielten ja kulttuurien kirjo on loputon.

Tällaisessa ympäristössä ovat kasvaneet Helena Bicerin kaksi omaa lasta, 80-lukulaisia kumpikin.

– Poikani asuu Tukholmassa ja toimii liikealalla. Tyttäreni puolestaan on asunut ”Amerikoissa” viimeisimmät 10 vuotta, lenneltyään sitä ennen työnsä vuoksi eri puolilla maailmaa.

Lapsilleen äiti puhui sinnikkäästi suomea. Suomen kielessä ja kulttuurissa he saivat lisäksi ”juurihoitoa” vieraillessaan mummolassa kesäisin ja muulloinkin.

– Aika näyttää miten heidän ’suomalaisuutensa’ käy, millaisena osana se sisältyy heidän kansainväliseen identiteettiinsä. En ole ainakaan koskaan kuullut heidän sanovan, että suomen kieli tai suomalainen tausta olisivat olleet haitaksi. Päinvastoin.

Bicer oli yli kaksikymppinen asettuessaan Upsalaan. Kieli ja perusasennoituminen olivat siinä vaiheessa jo kehittyneet suomalaisiksi.

– Minun oma suomalainen identiteettini on kyllä vahva, Helena Bicer arvioi.

Bicerin mukaan hänelle jäi selkeä kuva jo koulun historiantunneilta siitä, kuinka läheisesti Suomi ja Ruotsi ovat aina kuuluneet yhteen.

– Ruotsi oli jo silloin kuin toinen kotimaamme, ajattelin. Kuusamon murteessakin vilisi ruotsalaisperäisiä sanoja, siis kielikin oli kallellaan länsinaapuriin.

Bicer kertoo seuraavansa yhä Suomen asioita ja katsoo joka ilta televisiosta suomalaiset uutiset.

– Sisariani pyydän tallettamaan Koillissanomia ja kuvalehtiä seuraavaan Kuusamossa vierailuuni saakka. Tuskin kuitenkaan palaan asumaan kotitilalleni Kuusamon Kantokylälle. Joskus kuitenkin olen ajatellut viipyä siellä kokonaisen vuodenkierron, kokea kaikki vuodenajat ja täten palauttaa monipuolisesti mieleen muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta.

Suurenmoinen pikkukaupunki

Upsala on Ruotsin vanhimpia kaupunkeja. Useimmat Vanhan Upsalan kumpuhaudoista ja riimukivistä ovat peräisin ensimmäiseltä vuosituhannelta. Upsala on myös Ruotsin vanha hengellinen keskus. Arkkipiispanistuin sinne perustettiin vuonna 1164 ja sen yhteyteen tuomiokirkko.

Ruotsin opillisen sivistyksen keskukseksi tämä pienoisen Fyris -joen varteen rakennettu kaupunki tuli 1477, kun sinne perustettiin yliopisto. Suuri osa Suomenkin kirkonmiehistä ja maallisista oppineista uuden ajan alussa hankki akateemisen sivistyksensä Upsalassa.

Nykyisin Upsalan varsinaisessa kaupungissa on asukkaita runsaat 140 000. Koko Upsalan kunnassa, johon kuuluu useita ympäristöalueen taajamia ja maaseutu, asukkaita on runsaat 210.000.

Upsalan yliopistoa, jossa opiskelijoita on yli 40.000, pidetään nykyisinkin Ruotsin ensimmäisenä yliopistona. Vuosittain järjestettävissä kansainvälisissä tilastoissa sen on säännöllisesti arvioitu kuuluvan sadan parhaan yliopiston joukkoon koko maailmassa.

Upsala tunnetaan tänä päivänä myös Carl von Linnén kaupunkina. Hänen kotimuseona säilytetty Hammarbynsä on eräs kaupungin huomattavimmista matkailukohteista, samoin Linnén perustama yliopiston kasvitieteellinen puutarha.

Lisäksi Upsala on Pekka Töpöhännän kaupunki. Tunnettujen lastenkirjojen kissahahmojen luoja Gösta Knutsson asui Upsalassa ja hänen tiedetään käyttäneen monia kaupungissa asuneita aikansa merkkihenkilöitä esikuvina luodessaan inhimillisillä ominaisuuksilla varustetut kissansa.

Yli neljäkymmentä vuotta Upsalassa asunut ja siellä työskennellyt kuusamolaissyntyinen opettaja Helena Bicer on nimittänyt ruotsalaisen kotikaupunkinsa suurenmoiseksi pikkukaupungiksi.

Jouni Alavuotunki