Moni nuori pohtii tulevaisuuden mahdollisuuksiaan. Mikä olisi varma koulutus, joka takaisi työpaikan? Mistä saisi mahdollisimman hyvää palkkaa? Mikä työ olisi kivaa ja mukavaa? Monella nuorella ei ole selvää suunnitelmaa tulevaisuuden osalta. Moni luottaa siihen, että elämä järjestyy aina. Osalla tulevaisuuden näky on selvä tai ympäristön sanelema. Työttömyyskin on ammatti ammattien joukossa. Vanhoissa teollisuusmaissa ja -kaupungeissa työttömyys ja sosiaaliturvan varassa eläminen on peritty ”ominaisuus” jo useammassa sukupolvessa. Ei tämä ilmiö ole meilläkään uusi, mutta jääköön nyt mainitsematta tässä yhteydessä, ettei kirjoittaja syyllisty jonkin lakipykälän rikkomiseen. Valveutunut lukija osaa tulkita asian rivien välistä.
Tulevaisuuksia on yhtä paljon kuin on ihmisiäkin. Kaikki eivät voi luonnollisestikaan tehdä yhtä ja samaa, sillä ammattejakin sääntelevät markkinat ja markkinoilla kysyntä ja tarjonta. Työmarkkinoilla kysynnän ja tarjonnan laki ei toimi puhtaan markkinamekanismin mukaan, mikä näkyy meillä työmarkkinoiden joustamattomuutena ja kilpailukyvyttömyytenä. Erilaiset korporaatiot vahtivat jäsenkuntiensa etuja.
Maailma elää tällä hetkellä murroskautta, jonka vaikutukset voivat olla kirjapainotaidon ja teollisen vallankumouksen ylittäviä. Kyseessä on ihmiskunnan ja yritysten siirtyminen verkkoon. Kaikkia ihmisiä ja yrityksiä yhdistää yksi valtatie eli verkko, joka on kaikille yksi ja ainoa.
Tulevaisuus on internetissä, eli verkossa, joka yhdistää pian jokaista, ja mitä ilman yksikään yritys ei tule onnistumaan. Jo tällä hetkellä on kova kysyntä digiosaajista, mikä kulminoituu ohjelmointiin. Ns. BigData-osaajat voivat määritellä vielä toistaiseksi palkkansa itse. Kysyntää osaajista on enemmän kuin tarjontaa. Koulutus laahaa jäljessä.
Maailma on mennyt yhteen putkeen, jossa ihmisten ja yritysten toiminnat tapahtuvat laboratoriomaisessa ympäristössä. Kaikki tieto, teot ja ajatukset ovat verkossa. Se, joka osaa analysoida tätä tietomassaa, menestyy. Paljon tarvitaan toki myös muuta tietotekniikkaan liittyvää osaamista. Tekoäly on uusi tulevaisuuden ala, johon myös Suomi panostaa.
Toisen ääripään osaamistarpeessa muodostaa Suomen osalta kaivannaisteollisuus. Suomi ja Koillismaa ovat tulevaisuuden Klondike, joka tarvitsee tekijöitä. Kaivosteollisuuden osaajat pääsivät meiltä jo loppumaan, mutta tulevaisuus on heidän. Perinteinen maatalous tuskin tarjoaa muuta mahdollisuutta kuin harrastusmaisen toiminnan tai oheiselinkeinon roolin siinä, missä porotalouskin.
Matkailun työllistävä vaikutus on marginaalista. Kiinalaisvyöry on hetken ilmiö. Kuusamo ei ole missään suhteessa luonnon eikä muunkaan osalta etulyöntiasemassa. Norjalaiset hyödyntävät täysimittaisesti samoilla palveluilla kuin suomalaiset: revontulet, lumilinnat, safarit yms. Kuusamon luonto on ainutlaatuista vain kuusamolaisten silmissä.
Ainut varma asia on muutos. Ei tarvitse olla kummoinen Baabelin mäen oraakkeli pystyäkseen näkemään Kuusamonkin muutoksen. Paljon on parjattu kaivostoiminnan lyhytaikaisuudesta. Vähänkin historiaa tunteva tajuaa kaiken olevan katoavaista. Kuusamon meijeri perustettiin aikoinaan tarpeeseen ja se näki huippuaikansa. Tänään meijeri taistelee kuolonkorinoissaan. Kohtalo on sinetöity. Kuusamon liippatehtaiden tuotanto oli maankuulua. Aikansa sitäkin. Miten kävi kuusamolaiselle sipulille, muikulle ja mädille?
Kuusamosta puuttuu teollinen perinne. Kajaani ja Kemijärvi ovat kokeneet tässäkin suhteessa rajuja muutoksia, mutta aina vanhasta on kuoriutunut jotain uutta teollista toimintaa. Bioteollisuus taitaa mennä Kajaaniin ja Kemijärvelle. Yhteiskunnan tuki teollisuudelle on ilmeinen. Ei tule tukea, jos ei ole taantuvaa teollisuutta. Yhteiskunnan edun mukaista on tukea olemassa olevia rakenteita ja tuotantoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei yhteiskunnan edun mukaista ole alkaa tukea uutta tuotantoa (esim. bioteollisuus) uusilla paikkakunnilla. Äänekoski on tästä hyvä esimerkki. Valmiit rakenteet ja teollinen työvoima velvoittivat yhteiskuntaa pitämään huolen paikkakunnan tulevaisuudesta myös jatkossa.
Paikkakunnan teollinen taantuminen ja konkurssit voidaan kääntää voitoksi. Mutta jos yhteiskunnan kannalta ei ole mitään aihetta korjaustoimenpiteisiin, ei resurssejakaan löydy. Tästä hyvänä esimerkkinä on Salla, joka on aina kituuttanut nonsoleerausmaailmassaan ilman mitään. Toki yhteiskunta ei ole aina onnistuttu korjausinterventioissaan.
Missä on tulevaisuus? Tulevaisuus on meissä jokaisessa. Pitää käyttää hieman järkeään ja olla uskalias. Ihminen tekee oman tulevaisuutensa suunnitelmallisuudellaan ja lujalla uskolla. Usko ja päättäväisyys vievät eteenpäin. Tosin kaikki ei ole suunniteltavissa ennakkoon, sillä muutenhan elämä olisi aivan liian helppoa.
Tyhjänpäiväinen vastustaminen omien poliittisten etujen ajamiseksi muiden kustannuksella on edesvastuutonta. Tähän voidaan lukea mukaan kaivosteollisuuden lisäksi yksityisen metsäomaisuuden kansallistamispyrkimykset (suojeleminen), joka näyttää leviävän kulovalkean tavoin. Kun antaa pirulle pikkutillin, vie se koko käden.