Annikki Hannula istuu kiikkustuolissa olohuoneessaan. Televisiossa pyörii amerikkalainen lääkäriohjelma. Sitä hän katsoo usein ymmärtääkseen paremmin omia vaivojaan.
Niitä alkaa 83-vuotiaalla Hannulalla jo olla: reumaa, kihtiä, kroonistunutta keuhkokuumetta, astmaa. Hengityselimien sairaudet ovat pahimpia. Ne hankaloittavat liikkumista.
– Ei kestäisi mitään tehdä. Ja minä vain haluaisin puuhailla, Hannula harmittelee.
Siksi Annikki Hannula kaipaa ihmistä, joka lähtisi hänen kanssaan ulos. Seuraa, jonka kanssa voisi käydä Vintissä tai Talonpöydässä lounaalla ja Kuusamojärven rannalla kävelemässä.
Yksin hän ei enää uskalla lähteä kauas kotoaan. Hannula kävelee rollaattorin kanssa. Eteneminen on hidasta, sillä hänen täytyy pysähtyä hengähtämään muutaman kymmenen metrin välein.
Jo pelkkä juttuseura pihakeinuun olisi puheliaalle naiselle tervetullutta.
– Ei tarvi siivota, ei edes tiskata. Kaikki sellainen minulla on kunnossa, hän toteaa.
Kuten kolmannes ikääntyneistä, myös Hannula kärsii toisinaan yksinäisyydestä. Hän jäi leskeksi vajaa kolme vuotta sitten, kun hänen miehensä Väinö menehtyi vatsasyöpään.
Pari ehti olla naimisissa 61 vuotta. Hannula ikävöi miestään joka ilta.
– Nukuimme samassa sängyssä loppuun asti. Minulla on sellainen halityyny...
Vieraita Annikki Hannulan luona käy harvoin – oikeastaan vain silloin, jos hän itse kutsuu heitä kylään. Ystävät ovat enimmäkseen omissa oloissaan. Osa on jo niin sairaita, etteivät he jaksa höpöttää Hannulan tavoin.
Lue lisää vanhusten yksinäisyydestä maanantain Koillissanomista.
KS Fakta