Englantilaiset äänestivät aivan selvästi vahingossa itsensä ulos EU:sta. Monet EU:n vastustajat eivät itsekään uskoneet voittavansa, he halusivat vain näpäyttää EU:ta. Nyt kun he sitten voittivat, he ovatkin aivan ällistyksissään. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Äänestäjille oli tieten tahtoen syötetty katteettomia lupauksia ja valheita mm. maahan muutosta ja EU:lle maksetuista maksuista. Sen sijaan äänestäjille ei kerrottu, mitä merkitsi joutua Euroopan markkinoiden ulkopuolelle. Kansanäänestyksessä aina helpot ja yksinkertaiset iskulauseet uppoavat kansaan helpommin kuin järkiperustelut. Kansa äänestää aina tunteilla eikä järjellä.
Perussuomalaiset nuoret kiirehtivät jo vaatimaan Suomelle samanlaista kansanäänestystä. Se ei kylläkään ole mikään yllätys. He eivät ilmeisesti ole huomanneet kahta asiaa. Ensiksikin sitä, minkälaiseen surkeaan avuttomuuden tilaan Englanti joutui kansanäänestyksensä tähden. Molemmat valtapuolueet ovat hajallaan, ja parlamentti ei yksinkertaisesti tiedä, miten tulisi menetellä. Skotlantikin on nostamassa kapinalippua.
Sitä paitsi nimenomaan nuoriso halusi maansa pysyvän EU:ssa. Eläkeläishoriskot äänestivät maansa irti EU:sta vastoin nuorten tahtoa. Sen sijaan meidän perusnuoremme haluavat ulos Euroopasta. He ilmeisestikin tuntevat olevansa täysin avuttomia ja kyvyttömiä eurooppalaisten ikätovereidensa joukossa. Voi ressukoita! Näin siinä käy, kun ei ole äiti pitämässä kädestä kiinni.
Monet ovat tämän ”brexit-äänestyksen” perusteella valmiita jo tuomitsemaan koko kansanäänestyksen. He ajattelevat, että joukossa vain tyhmyys tiivistyy, ja vastuuttomat populistipellet saavat helpommin äänensä kuuluviin kuin vastuulliset poliitikot. Tämä vaara onkin aivan ilmeinen. Sen vuoksi kansanäänestystä onkin käytettävä varovasti ja vastuullisesti. Vaihtoehtojen on oltava selvät, yksinkertaiset ja selkeät, ja sellaiset, että molempien vaihtoehtojen toteutuessa voidaan vaivattomasti jatkaa maan politiikkaa.
Esimerkiksi EU:hun liittyminen oli yksinkertainen ja selvä kysymys, mutta EU:sta eroaminen on kaikkea muuta kuin yksinkertainen ja selvä kysymys. Koska sen kakkia kerrannaisvaikutuksia ei voi poliitikotkaan arvioida, miten tavallinen kadun mies tai nainen voisi sen tehdä. Englannissa niin tehtiin vain siksi, että uskottiin, että kansa vastaa EU:lle ”kyllä”, ja siten saataisiin EU-kriitikot vaiennetuksi. Tämä oli hazardi- eli seikkailupolitiikkaa. Englannin konservatiivipoliitikot sotkeutuivat omaan näppäryyteensä ja erehtyivät pahan kerran laskelmissaan. Kansan aliarvioiminen kostautuu helposti.
Presidentti Niinistö väläytti Nato-kansanäänestyksen mahdollisuutta. Tätä on arvosteltu ja sanottu, että maan puolustuspolitiikka alistetaan huutoäänestykselle. Ei tässä siitä ole kysymys. Maan puolustuspolitiikka on jo nyt hyvin selvällä ja varmalla pohjalla, mutta jos sitä halutaan selkeästi muuttaa entistäkin enemmän länteen suuntautuvaksi, on hyvä, että siinä on kansan tuki mukana. Tämä ei ole mitään seikkailupolitiikkaa, vaan kansan tuen varmistamista, sillä molemmat vaihtoehdot olisivat yhtä lailla toteuttamiskelpoisia. Kansanäänestyksen vaatiminen oman poliittisen kannan tueksi. mitä perussuomalaiset nuoret nyt ovat vaatimassa, olisi juuri englantilaisen seikkailupolitiikan toteuttamista. Se tietäisi hyppyä tuntemattomaan.
Kannattaa muistaa, että kaikki kansanäänestykset ovat vain neuvoa antavia. Niillä ei ratkaista asioita, vaan vastuu säilyy eduskunnalla. Poliitikot eivät missään nimessä voi vastuutaan väistää ja sälyttää sitä kansan niskaan, vaan vastuu säilyy heillä. Eduskunnan ei ole pakko noudattaa kansan tahtoa, mutta jos se sitä noudattaa, vaikka tietää, että ratkaisu on mieletön, niin vastuu on sillä eikä kansalla. Edustuksellista demokratiaa ei millään kansan äänestyksellä voida syrjäyttää.
