Muutama poronomistaja kerää vuodesta toiseen jopa satojen tuhansien petokorvauksia mutta valtio jakaa veron tästä paliskunnan kaikille poronhoitajille maksettavaksi. Käytännössä pedoilta poroja suojeleva maksaa niiden veroa, jotka saavat suuria petokorvauksia.
– Verohan se kurittaa meitä hirveästi. Yhdet saa valtavan tulon ja toiset maksaa siitä veron, sanoo Hossa-Irnin poroisäntä Urho Väisänen.
Poroista saatavat tulot ja korvaukset maksetaan poronhoitajille, mutta vero jaetaan paliskunnan kokonaistulojen perusteella osakkaiden kesken. Petokorvaukset ynnätään paliskunnan nettotuotoksi. Tuotto taas on jokaisen osakkaan verotuksen pohja, sai petokorvauksia tai ei. Vero maksetaan omistetun pääluvun mukaan.
Hossa-Irnin paliskunta ulottuu Taivalkoskelta Kuusamon itärajalle ja Suomussalmelle. Hossa-Irniin on maksettu suurimmat yksittäiset petovahinkokorvaukset jo useamman vuoden aikana. Paliskunnan yhteishenki on romahtanut. Poroisännän mukaan syyt ovat epäoikeudenmukaisessa verotuksessa ja siinä, että petokorvaukset kasautuvat vuosi toisensa jälkeen eri hoitotavan ja petoriskialueilla laiduntamisen valinneille.
– Yhteisöllisyys on hävinnyt kokonaan tästä hommasta.
Paliskuntaan ei sen päätöksen mukaan saa tuoda lisää vasoja.
Hossa-Irnin paliskunta puolustaa nyt hallinto-oikeudessa päätöstään kieltää vasojen tuonti alueelleen. Vastaesityksen päätökseen teki paliskunnan kokouksessa suomussalmelainen Harri Kuvaja Leo Juntusen kannattamana.
Hallinto-oikeudessa on myös Kuvajan valitus vasahävikkikorvauksen jakamisesta.
Suurten petokorvausten takia Lapin Kansa tituleerasi miehet "Kekkostien keisareiksi".
– Aivan samalla lailla me hoidetaan, kuin siellä Hossassa. Tammi-helmikuun välissä otetaan kotiin porot. Mehtäänhän jää poroja ja peto tappaa, sillehän ei voi mitään. Poroja en ole päätöksen jälkeen tuonut, sanoo Kuvaja.
– Tänäkin keväänä viiden suden lauma tuli. Kateus on ansaittuna. Poroihin on sijoitettu Harrin kanssa enemmän kuin kukaan Hossa-Irnissä, sanoo Juntunen.
Lapin tai lännen petotilanne ei ole niin hankala, kuin itärajan paliskunnissa.
– Lapissa ei tietääkseni juuri harjoiteta karhukantoja kasvattavaa haaskakuvausta, kertoo Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila.
Yksin Hossa-Irnin porojen läheisyydessä on neljä ruokintapaikkaa. Lisäksi Pohjois-Kuusamossa on kaksi.
– Jos petotilanne saataisiin esimerkiksi 2000-luvun tasalle, niin tilanne olisi ihan eri, sanoo Väisänen.
Verokohteluun on Hossa-Irnillä haettu ratkaisua, vaikka suurimmassa osassa paliskunnista ei nähdä ongelmaa.
– Ratkaisu olisi kokeilla verotusta, vaikka parissa paliskunnassa, että henkilö joutuisi maksamaan itse veron petovahinkokorvauksista.
Lue Koillissanomien näköislehdestä lisää, muun muassa petovahinkokeisari Harri Kuvajan varovaisesta tuesta poroisäntä Urho Väisäsen ehdotukselle ja ehdotuksen laajentamisesta myös lihatulon verotukseen.
Juttua on muokattu kello 14.15. Aivan alkuun on lisätty pois jäänyt Hossa-Irnin poroisäntä Urho Väisäsen nimi.
Petovahingoista valtaosa itärajalla
Hossa-Irnin paliskunnassa ylletään vuosittain alle 300 poron teurasmäärään, kun pedon tappamia poroja on löydetty puolessa vuodessa jo lähes 300.
Eripuraa on aiheuttanut muutamien hankkimat suuret petokorvaukset, joiden veron joutuvat kaikki maksamaan.
Paliskunta on puuttunut tilanteeseen muun muassa hallinto-oikeuteen päätyneellä päätöksellä porojen tuontikiellosta.
Urho Väisänen esittää, että edes kokeiltaisiin petokorvausten veron siirtämistä sen saajille.
Poronomistaja Harri Kuvaja siirtäisi myös lihatulon verotuksen henkilökohtaiseksi.
Tilanne on lisännyt elinkeinon sisäisiä jännitteitä niillä alueilla, jonne valtio maksaa suurpedoista huomattavia vahingonkorvauksia.
Vahinkojen ja sitä kautta suurtenkin korvauksien kohdistuminen vuodesta toiseen samoille poronomistajille voi närästää saman paliskunnan osakkaita, joille vahinkoja ei tule esimerkiksi porojen sijainnin tai poronhoitokulttuurin ansiosta.
– Verotus toteutuu tältä osin epäoikeudenmukaisesti, sanoo taivalkoskelainen Niilo Keränen (kesk).
Keränen puuttui ongelmaan kansanedustajan kirjallisella kysymyksellä vuonna 2017.
– Petovahinkojen osalta tämä tarkoittaa, että yksi saa korvaukset, mutta kaikkia verotetaan niistä, sanoo Keränen.
Valtiovarainministerinä toimineen Petteri Orpon (kok) mukaan poronomistajia kohdellaan verotusmallissa ”niin tasapuolisesti kuin se on mahdollista”.
– Tilanne tasoittuu pidemmän ajan kuluessa. Petovahingotkaan eivät aina kohdistu saman poronomistajan poroihin, Orpo vastasi.
Ministerin lausunnolle ei löydy tukea Ruokaviraston (ent. Maaseutuvirasto) tilastoista suurpetojen tappamana korvatuista poroista.
Suurimmat korvaussummat on maksettu viime vuosina säännönmukaisesti samoille henkilöille (LK 14.6.).
Vahingot näyttävät keskittyvän pienelle joukolle lähes kaikissa niissä paliskunnissa, joissa poroja kuolee petojen suuhun suhteellisesti eniten.
Vahingot keskittyvät Hossa-Irnin itäosaan, jossa petotiheyskin on suurin.