Voiko Oulangan kansallispuistolla ja Egyptin, Sudanin ja Libyan rajaseudun aavikkoalueella olla mitään yhteistä? Erityisesti näin tammikuussa niissä vallitsevat sääolosuhteet ovat toistensa vastakohtia.
Siinä missä lumivaippaisen Oulangan metsissä paukkuu pakkanen, valoa tulvivan aavikon pinta väreilee kuumuudesta. Äänimaailmansa puolesta alueet ovat kuitenkin hyvin samankaltaisia.
Ainakin valokuvaaja-toimittaja Päivi Arvonen tuntee löytäneensä sikäläisiltä aavikoilta samaa rauhaa kuin täkäläisestä luonnosta.
– Asuin 12 vuotta Egyptissä ja kotini oli Kairossa. Se on 20 miljoonan asukkaan kaupunki, jossa on valtavasti ilmansaasteita ja aina kauheat ruuhkat. Minua rassasi todella paljon se, ettei siellä voinut löytää hiljaisuutta mistään. Egyptissä aavikko oli minulle vähän sama kuin kansallispuistojen metsäpolut Suomessa, niissä oli hiljaista, hän kuvailee.
Egyptin vuosiensa aikana Arvonen pääsi ottamaan tuntumaa autiomaan olosuhteista useampia kertoja. Pisin ja mieleenpainuvin retkistä oli kahden viikon mittainen Kamal Expedition -tutkimusmatka, jonka aikana hän kulki suuren seurueen mukana offroad-reiteillä peräti 2200 kilometrin matkan.
Retken aikana yövyttiin teltoissa, joissa lämpötila laski öisin lähelle nollaa, eikä veden kanssa liiemmin läträtty.
– Reissun lopussa saimme jokainen käyttöömme kolme litraa suihkuvettä. Käytin siitä puolet siihen, että pesin hiukseni ensimmäisen kerran sen matkan aikana. Nyt tiedän, että pystyn pesemään pitkät hiukseni puolellatoista litralla vettä, Arvonen naurahtaa.
Kamal Expeditionin ja muiden aavikkomatkojensa kautta Arvoselle on kertynyt runsaasti kuvamateriaalia maisemasta, joka kattaa melkein koko Egyptin. Itse asiassa jopa 95 prosenttia maan pinta-alasta peittää asumaton aavikko.
Toisin kuin äkkiseltään ajattelisi, aavikko ei tarkoita pelkkiä hiekkadyynejä.
– Kuvissani näkyy toki hiekkaakin, mutta Egyptin aavikko on myös paljon muuta. On kallioisia maisemia ja kovaa maaperää. Esimerkiksi tässä näkyvän laakson pohjalla maassa on vuosikymmenien takaisen sateen muovaavat uomat hiekassa edelleen näkyvissä. Siellä ei ole satanut 50 vuoteen, Arvonen esittelee yhtä ottamistaan valokuvista.
Rutikuivaa laaksoa esittävä kuva kuuluu osaksi Arvosen ottamaa noin 30 kuvan kokonaisuutta. Valokuvat on nyt ripustettu kuukaudeksi Kuusamotalon Kaamosgallerian seinille.
Arvosen kuvien lisäksi esillä on egyptiläisen Wissa Wassefin taidekeskuksen puuvillatöitä sekä anonyymien egyptiläisten kansantaiteilijoiden kuvakudoksia. Ne on Kuusamoon järjestänyt pitkään Egyptissä asunut, alkujaan haukiputaalainen Jussi Tukiainen.
Puuvillatyöt ja kuvakudokset tuovat vastapainoa Arvosen kuvien koruttumalle kauneudelle.
– Minun kuvissani on avaruutta ja tyhjyyttä, kun taas kuvakudoksissa on Niilin varren ihmisten elämää ja värimaailmaa. On keitaan vehreyttä ja Niilin sinisyyttä, Arvonen vertailee.
Palkittu toimittaja
Päivi Arvonen, journalisti ja valokuvaaja.
Asuu Helsingissä. Asui Egyptissä 2004-2016.
Koulutukseltaan teologian maisteri ja filosofian, psykologian, elämänkatsomustiedon ja uskonnon opettaja. Toimi pitkään opettaja.
Toiminut freelancejournalistina ja -valokuvaajana Suomessa vuodesta 2000 lähtien ja vuodesta 2004 lähtien Suomen lisäksi Egyptissä.
Työskentelee myös kouluttajana, konsulttina ja luennoitsijana erityisesti kulttuuriseen kommunikaatioon liittyvissä kysymyksissä.
Sai Suomen Freelance-journalistit ry:n “Vuoden Freelancer” -tunnustuspalkinnon 2013.
Mukana yksityishenkilönä omilla näyttelyhankkeillaan Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmassa.
