MM-ta­sol­la­kin mi­ta­lei­ta kah­mi­nut sekä Suomen en­nä­tys­tä hal­lus­saan pitävä Jaana Pit­kä­nen: ”Tänä vuonna opin har­joit­te­le­maan oikein”

Jaana Pitkänen esitteli kuvaajan pyynnostä haulikkoaan ja ampujan varusteita.
Jaana Pitkänen esitteli kuvaajan pyynnostä haulikkoaan ja ampujan varusteita.
Kuva: Pirkko Mäkelä

Posiolainen Jaana Pitkänen (52) on tuore Suomen ennätyksen haltija haulikkoammunnassa sarjassa N50. Heinäkuun lopussa järjestetyissä Suomen metsästäjäliiton SM-kisoissa hänen tuloksensa oli hopeaa metsästystrapissa ja kultaa haulikkoammunnassa sarjassa N50. Kisoissa Pitkänen edusti sekä Lapin Ampujia että Posion Ampujia.

– Nämä Siilinjärven kisat meni nappiin, kun tänä vuonna opin harjoittelemaan oikein. Ei kannata ampua liikaa, pieni ylläpitotreeni riittää. Onhan sitä tullut kymmenen vuoden aikana ammuttua kymmeniä tuhansia laukauksia.

Pitkän kilpailutauon jälkeen Jaana Pitkänen innostui pari vuotta lähtemään Metsästäjäliiton kisoihin, kun huomasi siellä olevan sarjan yli 50-vuotiaille naisille. Seuraava kilpailuvuosi jäi väliin, mutta tänä vuonna kisat järjestettiin Siilinjärvellä, lähellä kotipitäjää.

– En viitsi enää lähteä kovin kauas kilpailemaan, kun on aikoinaan tullut reissattua haulikon kanssa ympäri maailmaa Suomea edustamassa. Eksoottisimmat paikat ovat olleet Peru, Egypti, Kuwait, Japani ja Australia. Kaikki Euroopan maat on tullut koluttua. Kyproksella olen ollut kuusi kertaa ja Italiassa kolme.

– Mieleenpainuvimmat kilpailumaat ovat olleet Kuwait ja Egypti. Kuwaitin rikkaus häikäisi ja Egyptissä sai olla tarkkana turvallisuudesta. Suomessa saattaa kilpailupaikoilla olla joku lautarakennelma ampujien suojana, mutta Kuwaitissa oli marmoria joka puolella. Ampumaradoilla lämpö kipusi 40 asteeseen, mikä paikallisten mielestä oli aika viileää, sillä tavallisesti asteita on 50-60.

Ammunnasta Pitkänen innostui metsästysharrastuksen kautta vuonna 1990.

– Kerran olin veljeni ja sen kaverin kanssa metsästämässä vesilintuja. Siinä lensi viisi hanhea pääni yli. Yritin osua niihin kiväärillä, mutta huti tuli. Ei niihin osuneet muutkaan. Kysyin sitten kokeneelta metsästäjältä, josko radalla ampumisesta olisi apua metsästyksessä. Hän sanoi, että totta kai on. Sitten aloin tosissaan opettelemaan ampumista.

Mestaruuksia on Jaana Pitkäselle kertynyt melkoinen liuta. Skeet-ammunnassa tuli Euroopan mestaruus 1996, MM -pronssia 1997 ja sekä Pohjoismaiden mestaruus että Suomen mestaruus vuonna 2000.

– Joukkuekilpailuissa meillä oli kolmen naisen joukkue ja melkein joka kilpailussa tuli palkintosija.

– Kilpailumatkojen vuoksi jouduin olemaan paljon poissa kotitalousopettajan työstäni. Sijaisia oli vaikea saada ja paljon aikaa meni siihen että valmistelin heille tarkat ohjeet ja työsuunnitelmat matkojeni ajaksi. Japaniin ja Australian reissuihin muutin biologista kelloani niin, että heräsin kolmelta töihin ja ehdin siinä hyvin valmistaa tunnit myös sijaisille. Kilpaileminen kohdemaissa oli kyllä paljon helpompaa, kun pääsi suoraan maan rytmiin kiinni.

Armeijaan Jaana Pitkänen meni vuonna 1995. Silloin naisilla oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus päästä suorittamaan aseellista varusmiespalvelusta. Jaana oli jo 10-11 -vuotiaana päättänyt mennä armeijaan jos se vain on mahdollista. Hän kirjoitti 18-vuotiaana presidentti Koivistolle kirjeen vauhdittaakseen asiaansa. Presidentin kansliasta vastattiin kohteliaasti, että naisille löytyy kyllä muitakin vaihtoehtoja palvella isänmaata.

– Olin silloin jo Posiolla töissä, kun kun kuulin, että naiset pääsee asepalvelukseen. Minun oli pakko päästä armeijaan, kun ikää alkoi jo olla liikaa. Ja tipalla se armeijaan pääsy oli. Varusmieslaki nimittäin sanoi silloin, että armeija tulee olla suoritettuna ennen kuin täyttää 30 vuotta. Minulla tuo ikäraja olisi tullut vastaan varusmiesaikana.

– Olen ikuisesti kiitollinen opistoupseeri Matti Nummelalle kun hän hoksasi, että laissahan puhutaan varusmiehistä, joten laki ei koske naisia. Minä pääsin palvelukseen, vaikka täytin 30 palvelusvuoden aikana.

Vuonna 2014 Tasavallan presidentti ylensi Jaana Pitkäsen reservin kapteeniksi.

Tällä hetkellä Jaana on osa-aikaeläkkeella opettajan virastaan. Hän asuu Posiojärven rannalla kylän keskustassa ja nauttii Posion tarjoamista marjastus-, sienestys-, kalastus – ja metsästysmahdollisuuksista.

– Tämä on erämaapitäjä kuten Kuhmo. Täällä olen viihtynyt jo 22 vuotta. Vesille pääsee suoraan pihasta, mutta haulikolla en täällä taajamassa ammu. Käyn noin kymmenen kilometrin päässä Ahvenvaarassa ylläpitämässä taitojani ja tapaamassa muita ampujia. Parin vuoden päästä Metsästäjäliiton kisat on Pessalompolossa. Sinne voisi vaikka osallistua.

Neljä vuotta sitten Jaana Pitkänen liittyi Posiolla Jäniskairan Erään. Sitä ennen hän kävi aina Kuhmossa metsästämässä.

– Syksyisin käyn hirvijahdissa ja pari kertaa metsäkanalintumetsillä.

Ampumaradoilla lämpö kipusi 40 asteeseen, mikä paikallisten mielestä oli aika viileää, sillä tavallisesti asteita on 50-60.
Ilmoita asiavirheestä