Vaatimus maisematyöluvasta on asia, joka keskusteluttaa maanomistajia Kuusamossa. Tämä tuli esille myös yleiskaavan yleisötilaisuudessa lukiolla.
Maisematyöluvassa maanomistajia hiertää lähinnä se, että lupapäätöksestä voidaan valittaa. Luvasta valittamalla voi käytännössä viivästyttää metsänhakkuuta tai maa-aineksen ottoa pari kolme vuotta.
Vaikka maisematyölupaan liittyy maanomistajan kannalta riskejä, on ylimitoitettua vaatia, että luvasta pitäisi Kuusamossa luopua kokonaan. Toiselta puolen katsottuna maisematyölupa on esimerkiksi loma-asukkaan turva.
Kuvitellaan, että maanomistaja omistaa rantaviivaa kilometrin pätkän. Ranta-asemakaavassa maanomistajalle kaavoitetaan rantaan seitsemän tonttia, jotka hän myy 40 000 euron hintaan kappale. Ostajat rakentavat tontilleen 200 000-300 000 euron loma-asunnon. Loma-asunnot nousevat kauniiseen, metsäiseen rantamaisemaan.
Loma-asunnon omistajan kannalta on kohtuullista, ettei maanomistaja voi parturoida metsiään paljaaksi pienen mökkitontin reunoja myöten ilman mitään pidäkkeitä. Mökin arvo laskee merkittävästi, jos se sijaitsee metsän sijaan hakkuuaukion keskellä.
Maanomistajan kannalta kyse on valintatilanteesta. Ei voi saada maksimaalista tuottoa sekä metsätaloudesta että tontteja myymällä.
Maisematyölupa on tarpeellinen alueilla, joilla on runsaasti vapaa-ajan asutusta ja vakituista asutusta. Sen sijaan ”tavallisella” maa- ja metsätalousmaalla sen vaatiminen on turhaa byrokratiaa.
Maankäyttö on kautta historian ollut kiivailun kohteena. Eri maankäytön muodot kilpailevat toistensa kanssa. Jotta ristiriidat voidaan sovittaa yhteen, tarvitaan kaavoitusta.
Mikään laki ei silti voi korvata yhteiskunnallista luottamusta. Tässä tapauksessa luottamus edellyttää, ettei valitusoikeutta käytetä väärin, eivätkä maanomistajat syyllisty kohtuuttomuuksiin. Maisematyöluvasta syntynyt poru kertoo luottamuksen puutteesta, mikä on valitettavaa.