Vesa-Matti Kleemola kasailee Tolpanniemen venesatamassa erikoisen näköistä vehjettä. Laitteen nimi on englanniksi kitewing, joka kääntyisi suoraan leijasiiveksi, mutta suomeksi virallinen termi taitaa olla siipipurje. Tällaista harrastusta ei taida muilla kuusamolaisilla olla ja ovat sitä pilkkimiehet kuulemma ihmeissään katselleet, kun Kleemola pyyhältää menemään Kuusamojärven selillä.
Jalkoihinsa hän vetää sukset ja vyötäisilleen kirkkaankeltaiset valjaat, jotka muistuttavat hieman isoja vaippoja. Päähän tulee kypärä, sillä vauhdikkaan luonnon armoilla tapahtuvassa harrastuksessa on riskinsä. Vielä Kleemola on kolme vuotta kestäneen siipeilynsä aikana selvinnyt suuremmitta kolhuitta.
Nytkin Tolpanniemen satamassa tuulee ainakin kahdeksan metriä sekunnissa. Keli ei luvalla sanoen ole kovin kutsuva.
– Tämä on lopulta aika lämmin harrastus. Jäällä sitä tuulta ei tunne sillä tavalla, Kleemola kertoo.
Siipipurje on Suomessa kehitetty kapistus. Lajin harrastajamäärä on nykyisin vähäinen. Silti lajissa kisataan ihan kansainvälisestikin.
– Minä olen mennyt tällä noin kuuttakymppiä, mutta ovat ne yli satastakin tällä päässeet, hän kertoo.
Kleemola testaili laitetta kymmenen vuotta sitten Espoossa ja hankki omansa muutettuaan Kuusamoon. Kuusamojärven ja Kitkan selät sopivat tuulisella säällä harrastukseen mainiosti. Viidenkymmenen kilometrin lenkki saaristossa menee parhaimmillaan parissa tunnissa.
– Laji on kuitenkin monipuolinen. Purjeen hallinta ja luoviminen vaativat opettelua. Nautin luonnossa liikkumisesta ja purjehdus on kivaa. Näsijärvellä olin penskana optimistijollan kyydissä. Sieltä kai se jäi kaihertamaan, eikä tavalliseen purjehdukseen ole koskaan ollut mahdollisuutta.
Kleemola on viime aikoina ollut töissä Naturpoliksen hankkeissa, joissa on päässyt paneutumaan omiin kiinnostuksen kohteisiinsa. Hänen toinen harrastuksena on on maastopyöräily läski- ja täysjoustopyörillä Kesämatkailun Master Plan ja Slow Adventures in Northern Territories -hankkeissa hän onkin suunnitellut muun muassa, miten pyöräilymatkailua voitaisiin Koillismaalla lisätä.
Suunnitteilla on esimerkiksi tuotteistaa ulkomaalaisille neljän kansallispuiston pyöräilykokemus. Puistot ovat Riisitunturi, Oulanka, Syöte ja uusi Hossa.
– Neljä kansallispuistoa on tarkoitus yhdistää retkipyörätuotteeksi eli itse puistoissa ei ole tarkoitus ajaa, vaan liikkeellä oltaisiin maanteitä pitkin fillareilla ja samalla tutustuttaisiin puistoihin jalan tai vaikka sitten meloen. Syötteellä toki on mahdollisuus myös maastopyöräilyyn. Ensi kesänä tulee testipyöräilijöitä ja katsotaan mitä ne sanovat. Samalla pidempää maastopyöräreittiä Iso-Syöte-Hossa välille -tavoitellaan.
Kleemolan mukaan pyöräilymatkailussa on Koillismaalla kosolti potentiaalia mutta siihen liittyy myös suuria haasteita. Ongelma reittien suunnittelussa on esimerkiksi pirstaleinen maanomistus, mikä vaikeuttaa sopimista.
– Sadan kilometrin lenkillä saattaa olla toista sataa maanomistajaa. Ennakkoasenteita on myös pyöräilyä kohtaan.
Vaikkapa Oulangan kansallispuistossa ei saa pyörillä juurikaan ajaa.
– Esimerkiksi Keroharjun reittiä olen yrittänyt toitottaa, että miksei sitä voisi kokeeksi avata läskipyörille, kun ei siellä ketään käy. Se mahdollistaisi matkan jatkamisen Hautajärveltä Sallaan UKK-reittiä pitkin. Hossassa taas on potentiaalia sellaiseen multijuttuun: melontaa, sukellusta, pyöräilyä.
Kleemola pyöräilee itse paljon kahden sekarotuisen koiransa kanssa. Viime Ruka Nordicin aikoihin alkutalvesta sattui kuitenkin onnettomuus, joka on vähentänyt harrastusta. Kleemola oli tulossa korotetulle suojatielle Kuusamon liikuntahallin kohdalla, kun vaaleansininen Volvon katumaasturi lähestyi samaa risteystä.
Auto hidasti, joten Kleemola antoi koirille luvan mennä. Kuitenkin autoilija päätti ajaa suojatien yli jyräten toisen Kleemolan koirista ja pakeni sitten paikalta. Kuin ihmeen kaupalla koira selvisi.
– Se oli kuitenkin tonnin paukku eläinlääkäreissä. Nykyään ajamme metsissä, kun koirat menevät paniikkiin, jos yritän tulla lähellekään tänne missä on liikennettä.
Autoilijaa ei tavoitettu.