Pääkirjoitus
Masennus on Kuusamossakin noussut yleisimmäksi mielenterveysongelmaksi (KS 16.11). Masentuneisuuden kasvu on hinta, jota maksamme yhteiskunnan nopeasta muutoksesta. Kaikki eivät pysy kelkassa mukana.
Masennuksen syyksi tarjotaan usein koventunutta työelämää. Työelämän syyttäminen on korkeintaan osatotuus, sillä suomalaisten työssä viihtyminen on mainettaan korkeampi. Työ- ja elinkeinoministeriön työelämän barometrissa kansalaiset antavat työelämälle yleisarvosanan kahdeksan, mikä ei ole lainkaan huono.
Masennuksen kasvu on monisyinen asia, johon ei löydy yhtä patenttiselitystä. Yksi tärkeä selittävä tekijä ovat päihteet. Alkoholin kulutus on moninkertaistunut 60-luvulta. Juominen aiheuttaa ruumiillisten vitsausten lisäksi masennusta.
Kuusamossa päihteiden ja mielenterveysongelmien syy-yhteyteen on tartuttu keskittämällä mielenterveyspalvelut ja päihdetyö samalle luukulle puolisentoista vuotta sitten. Ratkaisu on osoittautunut oikeaksi.
Yhden luukun periaate on apua hakevan kannalta turvallinen. Ongelmiensa kanssa painiva ihminen ei jaksa miettiä, kenen viranomaisen puoleen hänen pitäisi kääntyä. Yhden luukun mallissa vältytään turhauttavilta ”ei kuulu mulle” -tilanteilta.
Liian paljon on ihmisiä, joilta kukaan ei kysy, mitä sinulle kuuluu. Yksinäisyys ja osattomuuden tunne ovat lisääntyneet.
Ennen muinoin maaseutuelämä tarjosi paljon luontevaa kanssakäymistä, vaikka toisaalta sosiaalinen kontrolli saattoi tuntua ahdistavalta. Kaupungistuminen tarjoaa vapauden elää niin kuin haluaa, mutta kääntöpuolena on välinpitämättömyyden lisääntyminen. Naapurista ei haluta kuulla ääntäkään saati, että häneen haluttaisiin tutustua.
Masennus on vakava kansanterveydellinen ongelma. Pelkällä rahalla asia ei ratkea, vaikka sitäkin tarvitaan. Paljon on huhuiltu yhteisöllisyyden perään. Miten kauniit sanat saataisiin muuttumaan teoiksi?