Pääkirjoitus
Miten maa makaa, mistä olemme tulleet ja mihin menossa? Itsenäisyyspäivä kuuluu niihin harvoihin juhlapäiviin, jotka puhuttelevat koko kansakuntaa. Itsenäisyys on arvokas kansakunnalle ja arvokas jokaiselle ihmiselle.
Suomessa itsenäisyyspäivän juhlinnasta puuttuvat karnevaalijuhlan piirteet. Meillä tunnelma on harras. Tämä johtunee siitä, että Suomi on joutunut itsenäisyytensä niin kalliilla lunastamaan.
Suuren osan 96 vuotta kestäneestä itsenäisyyden ajasta Suomi on joutunut puolustamaan. Talvisota, jatkosota ja kylmä sota, jonka Suomi taiteili idän ja lännen välissä, olivat kansallisia kohtalonkysymyksiä.
Perustellusti voi sanoa, että Suomi itsenäistyi lopullisesti vasta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. Samalla katkesi YYA-sopimuksen liekanaru, joka kahlitsi Suomea Neuvostoliiton etupiiriin.
Sodanjälkeinen Suomi on menestystarina. Neuvostoliiton paineesta huolimatta Suomi säilytti länsimaisen yhteiskuntajärjestyksensä, jonka kannalla valtaosa kansasta on ollut koko itsenäisyyden ajan. Kansanvaltaa uhkasi Lapuan liike 1930-luvulla ja kommunistit sotien jälkeen, mutta demokraattinen järjestelmä kesti paineen.
Järjestelmä kesti ja tuli hyväksytyksi, koska hyvinvoinnin kasvu hyödytti jokaista suomalaisista. Toinen tekijä oli sotien jälkeinen taitava ulkopolitiikka, jota Suomi Kekkosen johdolla harjoitti.
Ylpeys omasta maasta ja itsenäisyydestä ei saa johtaa nurkkakuntaisuuteen, rajojen sulkemiseen ja umpimielisyyteen. Hyvän itsetunnon omaava ja aidosti itsenäinen kansa hyväksyy erilaisuuden: on monta tapaa olla hyvä suomalainen.
Pääasia on jatkossakin, että mahdollisimman moni kokee suomalaisen järjestelmän oikeudenmukaiseksi. Suomi on hyvä maa, kun se pystyy takaamaan kaikille perusoikeudet, ja samalla kansalaiset ymmärtävät velvollisuutensa osallistua yhteisen hyvän rakentamiseen.
Kansakunta olemme me.