Jatkosodan alkamisesta tuli näinä päivinä kuluneeksi 70 vuotta. Sodan kokeneiden veteraanien keski-ikä on jo lähes 90 vuotta, ja rivit harvenevat vuosittain. Yhä vähemmän on heitä, joilla on omakohtainen kokemus noihin traagisiin vuosiin.
Koillismaan miehet ja naiset kantoivat raskaan uhrin sotien seurauksena. Yksin jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana kaatui toista sataa kuusamolaista nuorta miestä.
Hyvin monen koillismaalaisen nuorukaisen sotatie kävi kohti Kiestinkiä, jonne suomalais-saksalaiset joukot lähtivät etenemään heinäkuun alussa 1941. Suomalais-saksalaisesta kanssakäymisestä muodostui jatkosodan leimallisin piirre Koillismaalla.
Ensikosketus saksalaisten kanssa herätti kuusamolaisissa siviileissä suurta innostusta, kertoo Seppo Ervasti Kuusamon historiassaan. Rintamajoukoissa saksalaisten ilmaantuminen herätti uteliaisuutta ja saksalaisista kiersi juttuja suomalaissotilaiden keskuudessa. Kalle Päätalo kuvaa kirjassaan elävästi, kuinka osa suomalaissotilaista esimerkiksi uskoi saksalaisten osaavan valmistaa vedestä bensiiniä.
Kuusamosta muodostui tukikohta ja kauttakulkupaikka rintamalle. Suomalaisten siviilien ja saksalaissotilaiden rinnakkaiselo sujui sopuisissa merkeissä aina sodan loppumetreille saakka. Kuusamon kirkonkylän polttaminen oli kuusamolaisille sodan katkera päätepiste.
Sodan mustiin varjoihin kuului saksalaisten kenttäratatyömaa, jossa sotavangit työskentelivät epäinhimillisissä oloissa. Venäläispartisaanien iskut siviilien kimppuun herättivät katkeruutta.
Sodan varjo on ollut pitkä, mutta jo vaalenemassa, kun sodan omakohtaisesti kokeneet ovat nuorimmillaankin yli 70 vuotiaita. Tämä ikäluokka oli silloin lapsia.
Sotien jälkeen jatkosodan historian tulkinta on käynyt läpi monenlaisia sävyjä. Pian sotien jälkeen vallitsevaksi nousi nk. ”ajopuuteoria”. Sen mukaan Suomi tempautui jatkosotaan kuin ajopuu koskeen voimatta itse vaikuttaa kohtaloonsa. 1960-luvulta valtasuunnaksi tuli ”koskiveneteoria”, jonka mukaan Suomi teki vaikean valinnan kahden suurvallan puristuksessa.
Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen jatkosotaa päästiin jälleen tarkastelemaan uusin silmin. Jo ikääntynyt tammenlehväsukupolvi sai arvostusta, mistä yksi symbolinen osoitus oli kaikkien Mannerheim-ristin ritareiden kutsuminen ensi kerran presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle vuonna 1994.
Keskustelu jatkosodan luonteesta on jatkunut näihin päiviin. Suurin kiistakysymys on ollut sodan luonne. Kävikö Suomi erillissotaa Saksan rinnalla vain oliko kyse liittolaissuhteesta? Tähän kysymyksestä ei ole vieläkään saavutettu yksimielisyyttä.