Pääkirjoitus
Paljonko liikuntapaikkoja on tarpeeksi? Mihin kunnilla ja yhteiskunnalla on varaa? Mikä on yksilön vastuu liikkumisestaan ja liikkumisen aiheuttamista kustannuksista? Jos liikuntapaikkoja ei pystytä tai haluta rakentaa, niin mihin se taas johtaa?
Koillismaan kunnista liikuntapaikkojen rakentaminen herättää tällä hetkellä suurinta intohimoa Kuusamossa. Uimahallin korjaus on alkamassa. Toiveita on esitetty muun muassa uudesta monitoimihallista, joka palvelisi jääkiekkoa ja mahdollisesti muita palloilulajeja.
Valtuusto on asettanut liikuntapaikkatyöryhmän miettimään linjauksia. Työryhmän koostumus ei ole vielä selvillä, mutta ryhmään haluajista ei tule olemaan puutetta. Työryhmä on vaikutusvaltainen. Sen jättämä mietintö linjaa keskeisesti, mitä ja missä järjestyksessä liikuntapaikkoja Kuusamossa remontoidaan ja rakennetaan.
Liikuntapaikkojen tarvetta on tapana perustella lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksilla. Ajatellaan, että harrastukset pitävät jälkikasvun pois pahanteosta. Suurin osa vanhemmista kuskaa auliisti lapsiaan harrastuksiin toiveella, että harrastuksesta jäisi lahjaksi liikunnallinen elämäntapa.
Unohtaa ei sovi ikäihmisiä, jotka ovat merkittävä ryhmä liikuntapalvelujen tarvitsijoina. Ikäihmisten liikkumisella on merkittävä kansanterveydellinen merkitys.
Liikuntapaikkojen rakentaminen aiheuttaa myös polemiikkia. Kriitikot kysyvät, liikkuivatko lapset ja nuoret vähemmän 60-70-luvuilla, jolloin jäähalleja, uimahalleja ja liikuntakeskuksia oli pieni osa nykyiseen verrattuna. Vastaus tiedetään: lapset olivat silloin keskimäärin paremmasta kunnossa, eikä liikalihavuutta juuri esiintynyt.
Liikuntapaikkatyöryhmän on haasteellisen tehtävän edessä. Toiveita on paljon ja rahaa niukasti, kun sosiaali- ja terveysmenot nielevät yhä enemmän. Kansalaisten pitää muistaa kohtuullisuus vaatimuksissaan. Paljon on jo saatu, jos tilannetta katsoo vähänkään pidemmällä aikajanalla.