Harvalla vastaantulijalla on niin mehevää luontojuttua kerrottavanaan kuin Timo Majavalla. Toissa syksynä naapurustoon ilmestyi ällistyttävän kesy riekko, joka sai nimekseen Minttu. Lintu viihtyi Majavan seurassa halkorantteella ja muissa askareissa läpi koko talven.
Kun Koillissanomat kertoi ennen joulua kesystä Minttu-riekosta, kävivät sitä ihmettelemässä niin ammattikuvaajat kuin uutisryhmät aina ulkomaita myöten, Saksasta ja Italiasta asti.
– Sellaisen sai vielä kokea melkein seitsemänkymppisenä. Aika harvinainen juttu se oli. Sen jälkeen olen päättänyt, että riekkoja en enää ammu, tosin nythän se on muutenkin rauhoitettu. Minttu-riekko pehmitti miehen, Majava muistelee kotisohvallaan.
Minttu hävisi kevään soidinajan tullen ja seuraavana syksynä lähitienoolla hirviporukan tulistelupaikalle lehahti kesynoloinen riekkoparvi. Majava epäilee, että siinä saattoi olla ihmisiin tottunut Minttu poikasineen.
Kurkijärvelle sukunsa alkupisteen lähimaisemiin kolmevuotiaana asettunut Majava on viihtynyt kotitilallaan lähes koko ikänsä. Majava syntyi Oulaisissa, jossa isä tutustui evakkoreissulla äitiin.
Kotitilan lähellä on Majava-niminen paikka, jossa sukunimi sai alkunsa 1700- ja 1800-lukujen taitteessa. Kantaisä Heikki Veteläinen oli ensimmäisiä kuusamolaisia uudisasukkaita sata vuotta aiemmin.
Nuorena Majava lähti monen muun kyläläisen tavoin Ruotsiin. Leipä tuli betonielementtitehtaalta. Vuoden mittaiseksi suunniteltu reissu venähti viiteen vuoteen ja Majava palasi kotiin Liisa-vaimon ja pienen tyttären kanssa. Lapsia syntyi myöhemmin kolme lisää ja lapsenlapsia on nyt viisi, jotka kaikki asuvat Kuusamossa.
– Se oli juuri sitä aikaa, kun täältä eniten lähdettiin. Moni sinne meni ja tuli vuoden päästä Volvolla takaisin, eli kyllähän se houkutti taloudellisesti. Mutta suurin syy oli uteliaisuus ja halu nähdä että millaista siellä on.
Lehtovaarassa Majava jatkoi töitä perheen maatilalla ja näki Kuusamon maaseudun vireän kehityksen vuodet. Kunta tuki aktiivisesti maataloutta, jonka arvostus oli noussut selkeästi, tehtiin teitä, navettoja koneistettiin, väkiluku kasvoi ja kylät olivat voimissaan.
– 1960-luvulta asti muistaa vain kesät ja sen, että aina rakennettiin. Navetan ensimmäinen vaihe valmistui 1963. Ruotsissa palatessa 1975 sitä remontoitiin.
Sukupolvenvaihdos tilalla tapahtui 1985. Lypsykarjatila elätti Majavan perheen vuoteen 2007, jolloin karja lähti ja Timo ja Liisa jäivät eläkkeelle.
Kuusamon väestönkasvu ja huima kehitys jatkuivat 1990-luvun loppupuolelle. 1990-lama ja suuri yhteiskunnan murros käänsivät tilanteen päälaelleen. Väki on vähentynyt vuodesta 1995. Vuosi on sattumalta sama, jolloin Suomi liittyi EU:hun ja maatalouden tukipolitiikka muuttui täysin.
– Lama, konkurssit, ihan tuttaviakin taisi siinä mennä. Yhtenä yönä devalvoitiin ja aamulla velka oli lisääntynyt 30 prosenttia. Me selvisimme, mutta kaikki eivät. Välillä kun velkaa oli puoli miljoonaa, niin kyllähän se iltasella nukkumaan mennessä kylmäsi.
Kaikki nämä vuodet Majava on seurannut asiaa myös kuntapolitiikan vinkkelistä. Valtuustossa hän on istunut vuodesta 1980. 36 vuotta on pitkä aika politiikkaa ja monesti hän on aikonut luopua.
– Sitä tässä on itsekin ihmetellyt, että miten on jaksanut.
Yllättäenkin eteen on kuitenkin aina tullut mielenkiintoisia tehtäviä aina valtuuston ja kaupunginhallituksen puheenjohtajuuteen asti.
– Tunne on tullut, että on pystynyt vaikuttamaan ja on kuunneltu, kun on ollut jotain sanottavaa.
Viimeiset kahdeksan vuotta Majava on johtanut kasvatus- ja sivistyslautakuntaa ja kertoo saaneensa kiinnostavaan tehtävään hyvää näkökulmaa omilta lapsiltaan ja lapsenlapsiltaan.
Ensi vuoden vaaleihin hän ei enää lähde.
Viimeiset vuosikymmenet kuntapolitiikassa ovat olleet käytännössä väistämättömän yleismaailmallisen trendin vastaan haraamista. Moni syyttää maaseudun ahdingosta keskustaa. Majava sanoo, että olisi tekopyhää väittää, että mitään virheitä ei olisi tehty.
– Olen pyrkinyt siihen, että ei jäädä märehtimään, vaan mennään eteenpäin suunnitelmallisesti.
Hänen mielestään Kuusamo on pärjännyt verrattain hyvin suuressa murroksessa.
– Muutamat tukijalat eli matkailu, sekä maa- ja metsätalouden jatkojalostus ovat pitäneet hyvinkin pintansa.
– Henkilökohtaisesti en pysty moittimaan kouluja käyviä ja opiskelemaan lähteviä. Mutta toivoa sopii, että joku tulisi aina takaisinkin, perustaisi perheen ja yrityksiä tänne.
Eläkeläisen arki on sujunut kiireisesti ja edellinen kymmenen vuottakin tuntuu vilahtaneen ohi ihmeen nopeasti. Majava uskoo, että Kuusamossa elellään vielä tulevaisuudessakin. Jos ilmastonmuutos etenee ja maapallon väkiluku kasvaa, tarvitaan yhä enemmän ravinnontuotantoa.
– Meidän silmät eivät välttämättä sitä näe, mutta kun tarpeeksi pitkälle katsotaan, niin kuusamolaisella maaseudullakin on tulevaisuutta.
