Pääkirjoitus
Koillismaan väen väheneminen on taittunut takavuosien lukemista (KS 4.5.). Kuusamossa väki väheni 129 henkeä, Posiolla 14 ja Taivalkoskella 20.
Kuusamossa väen väheneminen johtuu muuttoliikkeestä, sillä syntyvyys ja kuolleisuus ovat jokseenkin tasoissa. Taivalkoskella ja Posiolla kuolleisuus ylittää syntyvyyden.
Suurimmat muuton vuodet koettiin 90-luvun jälkipuoliskolla laman varjon väistyttyä. Pahimmillaan muuttotappio oli vuosituhannen vaihteessa, jolloin Kuusamon nettomuutto oli pakkasella -350 henkeä. Sittemmin muuttotappiota on tullut 100-200 hengen vuosivauhtia. Muutto on vienyt nuorta väkeä alueelta, mikä on näkynyt syntyvyydessä. Ennen 90-luvun lamaa lapsia syntyi lähes kolme sataa vuodessa, nyt puolet vähemmän.
Koillissanomien haastattelema Tilastokeskuksen kaupunkitutkimuspäällikkö Kauko Aronen pitää Koillismaan väestökehitystä ”torjuntavoittona”. Esimerkiksi Pohjois-Savoon verrattuna Koillismaa on pärjännyt kohtuullisesti.
Aronen nostaa Koillismaan vetovoimatekijöinä esiin luontoon liittyvät elinkeinot, matkailun, metsä- ja maatalouden. Aronen antaa kovin tutunkuuloisia neuvoja kehittää edelleen matkailua. Sen lisäksi hän nostaa esille kaivosteollisuuden tarjoaman mahdollisuuden, kunhan kortti pelataan harkiten luontoa ja matkailun mahdollisuuksia tuhoamatta.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että Taivalkosken Mustavaaran kaivoksen avaaminen saattaisi kääntää alueen muuttovirran suunnan. Sodankylä ja Kittilä ovat esimerkkejä kunnista, joiden väestökehitys on ollut myönteinen kaivosten ansiosta.
Ilman suuren uuden työllistäjän saamista muuttotappio ei käänny muuttovoitoksi. Pelkästään matkailu ei ole riittänyt pitämään Kuusamon väkilukua ennallaan, mutta suureksi avuksi se on ollut. Samoin kuin Pölkyn ympärille syntynyt metsäteollisuus.
Yhtä lailla on huomioitava, että Kuusamo ja Koillismaa on paljon enemmän kuin kirjoilla olevat ihmiset. Ilman noin 6 500 vapaa-ajan asuntoa ja niiden asukkaita ei Kuusamossa olisi nykyisen kaltaisia palveluja.