Posiolaiselta Pomppa -harrastajateatterilta ensi-iltaan 7. huhtikuuta tuleva, kirjailija Heikki Turusen klassikkotarina Simpauttaja vie yleisön 1970-luvun maaseudun elämään.
– Aika ei ole syönyt tätä tarinaa. Tuolloin 1970-luvulla maaseutua kohdanneet muuttoaalto ja maatalouden ongelmat ovat tänä päivänä vain yhä syventyneet ja kärjistyneet, näytelmän ohjauksesta ja dramatisoinnista vastaava Teuvo Orjasniemi kertoo.
– Näytelmä on hyvin arkinen kuvaus maaseudusta 1970-luvun alun Suomesta.
Orjasniemi sai näytelmään Heikki Turuselta luvan muokata näytelmän tekstin niin, että siinä puhutaan Koillismaan murretta, muutoin se on sama tarina henkilöineen.
– Näytelmään mukaan saadut nuoret, 15-16 -vuotiaat, mahdollistivat sen, että eri rooleissa on kutakuinkin samanikäisiä henkilöitä, mitä on kirjan tarinassakin, Orjasniemi kiittelee Pompan alaisuudessa toimivan Hömppä-nuorisoteatterin näyttelijöitä.
– Olen oppinut paljon uutta. Hauskaa meillä on ollut, Hömpän riveistä Simpauttajaan poimittu Petra Määttä sanoo.
– Meillä on hyvä yhteishenki. Yhdessä tekeminen tuntuu mukavalta, teatterikorkeakouluun pääsemisestä haaveileva, niin ikään Hömpästä Simpauttajaan nostettu Kasperi Sänkiniemi puolestaan sanoo.
– Näytelmästä työteliään ohjaajan näkökulmasta on tehnyt se, että siinä on 25 eri kohtausta. Näytelmässä on 17 eri roolia. Se vaatii myös näyttelijöiltä tarkkuutta, Orjasniemi sanoo.
– Nuoruuteni ajoilta, 1970-luvulta, näytelmässä on tuttuja asioita itselleni, joten ne on helppo tuoda esille näytelmän eri kohtauksissa, Orjasniemi selvittää.
Orjasniemi keskittyy versiossaan kolmen päähenkilön elämänvaiheisiin: Aikuisten maailmaan kasvavaa, karmeitakin pelisääntöjä kokevan, Imppaa näyttelevän Oskari Laatikaisen, maakuntalehdestä potkut saanutta, kotikylälleen palanutta alkoholisoitunutta Jomppaa näyttelevän Jarmo Pyhtisen ja sairaaksi luokitellun, Ottoa näyttelevän Kasperi Sänkiniemen rooleihin.
– Esimerkiksi Oton roolin näytteleminen on vaativa. Muistan lapsuudestani, kun kylissä oli sairaaksi luokiteltuja ihmisiä, joilla teetätettiin töitä, mutta heiltä kiellettiin kaikki, he eivät saaneet osallistua mihinkään. Ottokin haluaa näytelmässä olla ihmisenä niin kuin muutkin, mutta hänelle vastataan: Ei se Otto käy, Orjasniemi raottaa hieman näytelmän kulkua.
– Impan ja Markettaa näyttelevän Petra Määtän ensirakkauden puolestaan pyrin tuomaan esille kauniisti.
– Nuoret eivät tässä versiossa kiroile. Heidän repliikeistään on poistettu kaikki kirosanat. Aikuiset sen sijaan kiroilevat.
– Turunen hyväksyi tämän muutoksen, ja lisäksi hyväksyi muutoksia muutamiin kohtauksiin.
Simpauttajan harjoitukset Pompan näyttelijäryhmä aloitti jo syyskuun puolivälissä.
– Joka torstai siitä alkaen olemme harjoitelleet kahta torstaita ja joulutaukoa lukuunottamatta.
– Iso apu minulle on ollut Pertiltä (Pompan puheenjohtaja Pertti Udd) saamani tuki ohjaamisessa, Orjasniemi toteaa.
Pomppamaiseen tyyliin teatteriesitykseen liitetään muutamia 1970-luvun laulukappaleita. Harjoituksissa lavalle nousivat kitaraa soittava ja laulava Jorma Aapaoja sekä viulua soittava Anna Tikkakoski.
Näytelmän valoista ja äänistä vastaa Teijo Laine.
